Ajoin juuri moottorikelkalla! Naurettiin keväällä, että paikalliset jättää kelkan kesäksi siihen paikkaan, jonne se sattuu lumien sulettua jäämään. Pihoissa näkee nurkilla kelkkoja kesäisin. No meidän kelkat jäi mökin nurkalle keväällä ja siinähän nuo näkyy vieläkin olevan. Ajoin toisen kelkan vähän piilompaan ja toisen ajan kärryyn ja viedään se sillä sitten huoltoon.
Kävimme vaimon kanssa hakemassa koiranpennun Kemijärveltä. Lauloikohan se Maukka Perusjätkä, että "Koiranpennut on suloisii" Oikeassahan se Maukka oli. Jäljellä oli vielä kolme kahden kuukauden ikäistä pentua. Siellä ne telmivät keskenään iloisena tietämättä, että tiet erkanevat. Talossa oli 7 aikuista Bretonia ja nämä pennut vielä päälle. Jännä, että vaikka rotu on sama, niin ulkonäkövaihtelut ovat melkoisia. Siis turkin väri ja kuviointi.
Meidän Rauhan tunnistin heti pennuista, sillä olinhan sen kuvasta nähnyt. Mukavasti tulivat kaikki kolme heti innokkaana tutkimaan meitä ja nuolivat kädestäkin. Kahviteltiin ja jutusteltiin reilu tunti kasvattajien kanssa. Pentujen äiti tuli myös kovin tykö koko ajan aivan kuin viestittäen, että pitäkäähän siitä minun rakkaasta lapsestani hyvää huolta. Olen metsästänyt pari vuotta sitten tämän äidin kanssa ja hän oli hyvin tuttavallinen nyttenkin. On muuten paras Bretoni, jolla olen koskaan metsästänyt.
Oli aika lähteä kotimatkalle tänne erakkokämpälle. Olemme hankkineet koirankuljetuskopin tai jonkinlainen kankaasta ja verkosta tehty koiraeriö se on . Mukaan saimme palan huopaa, missä on tuttuja hajuja. Se laitettiin koppiin ja koira sinne. Minä menin pennun viereen takapenkille ja rauhoittelin sitä. Laitoin käteni sisälle ja koira nuoleskeli tuttavallisesti sitä. Hetken päästä se jo rauhoittui täysin ja nukkuikin rennosti. Parin tunnin matka meni oikein mukavasti.
Pysähdyimme järvimökille ottamaan vettä mukaan. Samalla ulkoilutin pennun ja annoin sille ruuan. Samalla alkoi myös koiran koulutus. Koiralla on ensi alkuun tulossa neljän sanan sanavarasto, jolla meinaan pärjätä aika pitkälle. Koulutus alkaa sillä, että ennen kuin annetaan ruoka sanotaan istu. Koira avustetaan myös istumaan. Kun koira on istuma-asennossa, niin annetaan ruoka ja sanotaan ota. Samalla koira päästetään ruokakupille. Ruokaa ei myöhemminkään anneta ennen kuin koira istuu. Viimeksi tämä toimi kahden päivän kuluttua koiran saapumisesta. Seisovan lintukoiran koulutuksessa on tärkeää, että koira saadaan pyynnöstä istumaan. Sen kautta menee sitten muukin koulutus.
Ruuan jälkeen harjoittelimme myös luoksetuloa pyynnöstä. Tämä tapahtuu siten, että kun koira uteliaana tutkii pihapiiriä, niin menen noin 15 metrin päähän. Otan koiran huomion viheltämällä kaksi kertaa ja samalla sanon tänne. Koirahan tulisi uteliaisuuttaan luokseni muutenkin, mutta samalla hän oppii, että tänne ja kaksi vihellystä tarkoittaa toivetta luoksetulosta. Myöhemmin käsky jätetään pois ja pelkät vihellykset riittää. Kun koira tulee luokse, niin sitä kehutaan ja taputellaan. Voi myös palkita namupaloilla, mutta sitä en ole suosinut kovin paljon aiemmin.
Koira tuli luokseni pari kertaa tosi nätisti. Koiran koulutus siis alkaa välittömästi, eikä sitten joskus. Oikeastaan en juurikaan varsinaisesti kouluta koiria, vaan toimin samalla tavalla arjessa läpi koiran elämän. Kyse ei siis ole mistään väkisin alistamisesta vaan yhteisen kielen oppimisesta. Menipäs tämä nyt koirakouluksi, mutta jos joku lukijoista miettii miten se koira saadaan tottelemaan, niin näin minä olen toiminut edellisen kanssa ja hyväksi havainnut. Tämä perustottelevaisuus on sen varsinaisen metsästykoulutuksen pohjatyö. Ilman tätä on vaikea opettaa koiralle ideaa metsästyksestä.
Wanha koira oli vähän hämillään kun uusi tuli. Katseli vähän ihmeissään, että mikäs tämä on. Eiköhän ne siitä sovellu yhteiseloon pikkuhiljaa. Nyt pieni koira meni nukkumaan ja minä alan kohta grillailemaan.
Ai niin. Ne neljä sanaa: Istu, ota, tänne ja ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti