Vene, euroviisut ja hevosia

Perjantain ja lauantain välisenä yönä tulin Mänttään. Marketta jäi Lapinlahdelle äitinsä luokse. Tarkoituksenani oli käydä katsomassa Marttaa Hattulan telakalla. Selvennyksenä vielä, että on kaksi Marttaa. Joskus sanon Markettaa Martaksi. Veneeni, jota myös uhossa joskus laivaksi kutsun on myös vaimoni lempinimen mukaan kastettu Martaksi. Lukija joutuu aina pohtimaan asiayhteydestä kummasta on kyse. "Heitin Martan veteen." voi tietenkin tarkoittaa kumpaa hyvänstä.

Lauantaina otin molemmat vanhempani Mäntästä kyytiin kesäretkelle Hattulaan. Kävimme Sonjan luona Tampereella kahvilla ja samalla hän lähti mukaan telakalle. Tämä veneveistömö sijaitsee todella keskellä maalaismaisemia ja mielestäni yhtenä erikoisuutena on, että se ei ole veden äärellä ollenkaan. Toisaalta eihän veneenveistämiseen järveä tarvita. Veneenveistäjä Ensio Karonen on jo kolmannen polven veistäjä. Isoisä on jo karjalassa veistellyt paatteja.

Martta olikin jo sillälailla hyvässä mallissa, että uusi hytti oli paikoillaan. Vielä jonkin verran osia ja Ensio pääsee pintakäsittelytöihin. Ensin vaneriin imetetään jotain pohja-ainetta niin paljon kuin imee ja sitten lakkakerrokset päälle. Hytistä tulee saman värinen kuin kuvassa näkyvä kannen pinta, joka on jo  käsitelty aivan viimeistä silausta vaille.

Samassa yhteydessä koneelle tehdään huolto ja kaikki sähköjohdot uusitaan. Ension pojat auttavat tässä tehtävässä. Juhannuksen seutuun käydään koeajamassa jossakin lähijärvessä ja sitte vene kuljetetaan Kuusamoon.

Sonja vei isovanhempansa takaisin Mänttään ja minä jäin Sonjan kämpille huilailemaan. Kävin myös Jopolla Tampereen keskustassa. Nautiskelin kesäisestä kaupungista ja sen hulinasta. Näin erakkona kiinnitin huomiota muun muassa nuorisojoukkoon, joka huusi koko ajan jotain He he he he huutoa. Mikäs bändi se laulussaan kertoi, että: "Anna määkin huudan. Määkin olen kännissä." Osuvasti sanottu.

Lauantai-iltana pidettiin Sonjan kanssa euroviisustudiota ja äänestettiin peukku ylös tai peukku alas kaikkia biisejä. Vain muutamaa poikkeusta (ehkä 4-5) lukuunottamatta, kun avasimme silmämme, niin peukut osoittivat samaan suuntaan. Voittaja Ruotsille molemmilla oli peukut ylhäällä.

Ihmiset odottavat vanhoja autoja kuin kanat orrella

Sunnuntaina kävimme munkkikahvilla Pyynikin näkötornilla. Sonja sanoi, että nämä ovat maailman parhaita munkkeja. Todella hyviä munkit olivatkin. Mietin myös ääneen, että kuinkahan monessa paikassa Suomessa on maailman parhaita munkkeja? Sotkun munkit ovat maailman parhaita ja ja ja...

Pyynikillä oli todella paljon ihmisiä koska aurinko paistoi. Siellä oli myös joku historiallisten autojen ajo. Siinä ulkona istuskellessa näimme, kun joku tyttö lähti liikkeelle 650 kuutioisella Kawasakilla. Lähes nollavauhdissa hän kaatui asfaltille. Pää kopsahti pamahtaen asfalttiin, mutta onneksi oli kypärä. Ilman kypärää olisi varmasti kallo haljennut. Vauhti oli oikeasti varmasti 1 kilometri tunnissa. Tyttö keräili vähän aikaa ja sitten lähti valuttelemaan hitaasti alaspäin. Liian pieni tyttö ja liian iso moottoripyörä sanoisin minä. Hitaasti ajaminen onkin paljon vaikeampaa kuin nopeasti, niin kuin me pyöräilijät tiedämme.

Lapsuuden kaverini Huttusen Timo pitää vaimonsa kanssa Tampereen ratsastuskeskusta. Timo on muutaman kerran pyytänyt käymään. Soitin Timolle ja hän toivotteli tervetulleeksi. Menimme talleille, jossa he hoitavat noin 50 hevosta.Timo esitteli paikkoja ja tallien tekniikkaa. Tutustuimme muun muassa laitokseen, jossa hevosen lannasta tehdään lämpöenergiaa. Toiseen päähän kipataa lantaa ja toisesta päästä sama lanta tulee viikon päästä multana ulos ja se on luovuttanut matkalla lämpöenergiaa, jolla tallirakennus ja Timon asunto lämpiävät. Nerokas keksintö.

Käynnissä oli esteratsastuskilpailut ja harjoituksen vuoksi otin noin sata kuvaa. Tässä muutama. Ratsastuskilpailun kuvaaminen on aika kiehtovaa. Hevonen on erittäin kuvauksellinen eläin.

Osoitteesta löytyy lisätietoja www.horseforte.fi tallin toiminnasta.

Timo ratsastuskentan laidalla. Timo asui lapsuudessani muutaman sadan metrin päässä ja olemme tunteneet niin kauan kuin ihmiset voivat toisensa tuntea.

Hups. Joskus voi käydä näinkin.