Tänään heti koulun jälkeen tuli pakottava tarve lähteä kävelemään järven jäälle. Sain vielä houkuteltua vaimonkin mukaan. Otin kävelysauvat, akan ja kaksi koiraa. Astuin rannasta jäälle ja hirveästihän se rutisi. Olikos se niissä ihmisen viimeisissä sanoissa, että: Ainahan se syysjää rutisee. Ennakolta olin päättänyt, että kuljen rannan suuntaisesti, enkä mene ollenkaan syvälle. Näin myös toimin. Koko ajan rutisi ja halkeili jää alla, mutta ei pettänyt kertaakaan. No yhden kerran menin jään läpi, mutta silloin koemielessä hypin tasajalkaa ainakin kaksikymmentä kertaa samassa kohdassa. Vaimo kääntyi jossain vaiheessa takaisin, mutta minä menin vain koko ajan eteenpäin. Lunta satoi ja nautin olostani. Takaisin tullessa jo liukkaalla jäällä käveleminen alkoi väsyttää, mutta ...Eläköön talvi.
Eilen käytiin Kuusinkijoella luokan kanssa. Kiipesimme Saunavaaralle ja katselimme sieltä Paanajärvelle. Ei näkynyt paimenpoikaa siellä olevan ollenkaan. Harmi, että Paanajärvelle ei pääse siitä samasta kohti, koska siinä ei ole rajanylityspaikkaa. Jos haluaa mennä katsomaan tätä suomalaiseen taidehistoriaankin jälkensä jättänyttä paikkaa joutuu menemään rajan yli sieltä meidän erämökin vierestä ja sitten vielä kai Venäjän puolella pitää kiertää Pääjärven luota todella pitkän lenkin kautta. Niin lähellä, mutta niin kaukana on tämä kaunis erämaajärvi.
Kirjoitin äskettäin blogin Kuusamoprojektin sivuille. Se varmaan julkaistaan lähipäivinä. Siinä kerron mitä tapahtui kun se perskeleen haulikon panos löytyi takakontista. www.kuusamoproject.com Sosiaalinen erakko on blogini nimi siellä.
Eilen käytettiin kahta koiraa eläinlääkärissä. Vanhalla Wilmalla on vähän pissimisongelmia ja karkaileva Fluffy oli alkuviikon täysin masentunut ja vain makaili nojatuolissa. Ei syönyt eikä juonut kunnolla. Ulkonakin kävi vain vähän pyörähtämässä. Luulimme jo että on tulossa kenneliin yllätysvauvoja. Koirasta ei löytynyt mitään vikaa ja raskaanakaan se ei ole.
En ole tainnut muistaa kertoakaan, että lauantaina taas sama parivaljakko Fluffy ja Rauha olivat karkuteillä. Olimme siis erämökillä ja kun tulimme Venäjältä ja päästimme koirat ulos, niin viuh. Koirat hävisivät jonnekin. Ei näkynyt eikä kuulunut ennen aamua. Varhain aamulla tuli rajavartiostosta tekstiviesti, että koirat ovat rajavartioston pihalla. Olivat kuulemma alkaneet nukkumaan vartioston rappusille. Samalla seudulla oli edellisenä yönä kuultu suden ulvontaa. Olin jo aivan varma, että nyt koirat joutuivat suden suuhun. Olisiko tämän toisen karkureissun traumoja ollut sitten se masennus. Nyt kulkukoira jo vaikuttaa aikalailla reippaalta. Wilma on nyt antibioottikuurilla ja jos se ei ala tepsiä, niin lähdetään Ouluun ultraäänitutkimuksiin.
Edellisessä blogissa kerroin tylsyydestä. Nyt sanoisin, että osa-aikaisesti on positiivista tylsyyttä ilmassa.
on vähän blogin kirjoittajia kuusamossa että piti katsoa tänne. Pistän jonkun sanasen. Olemme myös tulleet eläkkeellä minun syntymäpitäjään tänne. En tiedä jäädäänkö mutta kaksikymmentä vuotta ollaan oltu. Tervetuloa aina on veronmaksaja lisää hyväksi.
VastaaPoista