Pitkä viikonloppu eräkämpillä hurahti mukavasti ja nopeasti. Kävimme myös ulkomailla kaksi kertaa viikonlopun aikana. Näistä reissuista kirjoitan vielä erillisen tarinan. Siinä kerron muun muassa, mitä tapahtuu kun venäläinen tullitarkastaja löytää auton pohjalta sinne unohtuneen haulikon patruunan.
Lauantaina nukuimme pitkään ja rauhallisen aamukaffen jälkeen päätimme lähteä kunnon vaellusretkelle. Suunnitelmana oli kävellä itärajaa pitkin etelään. Olin joskus autolla pyörähtänyt muutaman kilometrin etelään meidän mailta. Pakattiin reppuun vähän evästä ja taukotakit. Repussa on aina kirves ja vyöllä puukko. Otimme mukaan omat bretonit ja jätimme mökkiin kuopiolaiset koirat. ( Fluffylla on etutassu kipeänä viimeiseltä yön yli kestäneeltä karkumatkalta)
Rajavyöhykkeen reunaa kulkee rajavartioiden ura. Reitti on myös merkitty keltaisilla merkeillä parin kymmenen metrin välein. Marssimme reippaanlaisesti ja koirat kulkivat edellä ja välillä kävivät silläkin alueella, jonne meillä ei ollut lupaa mennä. Kun omat maat loppuivat, niin siitä alkoi valtion maat. Kun muuten muutan vuoden vaihteen tienoilla kirjat tänne Kuusamoon, niin kaupantekijäisinä saan metsästyoikeuden myös valtion maille. Sellainen bonus tuli vielä yllättäen. Omat maamme rajoittuvat etelässä siis juuri valtion maihin.
Vastaan tuli todella kaunis suolampi. Se on nimeltään Röllinlampi. Röllipeikko siis oikeasti asuu täällä, mutta on vain tuotannollisteknisistä syistä pitänyt majaa viime vuosina Tampereen televisiotalon takapihalla. Päivä oli todella sumuisen harmaa. Moni varmaan olisi katsonut ikkunasta, että ei kannata lähteä kun on niin huono ilma. Sumuinen päivä kuitenkin tekee rauhallisen luonnon entistä rauhallisemmaksi. Kiersimme lammen ja koska tämän lammen rannalla ei ollut tietä, niin edessä oli oltava toinen lampi. Matkalla näimme kaksi riekkoa, jotka olivat aivan puhtaan valkoisia.
Suon laitaa kiersi pitkospuut. Näitä pitkospuita ei ole tehty turisteja varten, vaan rajan vartioinnin vuoksi. Välillä sammal on vallannut puut ja välillä ne häviävät lähes näkymättömiin. Luonto ottaa pitkopuut syliinsä. Nautimme kävelystä ja luonnosta. Viimein vastaan tuli toinen lampi. Lammen vierestä löytyi tie ja päätimme marssia tietä pitkin laavullemme syömään eväitä ja keittämään nokipannukahvit. Sanoin vaimolle, että tästä on laavulle kaksi kilometriä. Kävelimme ja kävelimme ja aina vain tuntui, että matka jatkui. Sanoin usein, että tuon nyppylän takana on se länsilaavulle menevä risteys. Ei ollut. Matka siis oli ainakin neljä kilometriä. Autolla se vain tuntui niin lyhyeltä.
Aurinko jo oli laskemassa kun tulimme suon laitaan. Ei ollut mitään sinistä hetkeä. Hetki oli punainen. Sumuinen suo oli todella kaunis auringon laskiessa. Tulimme laavulle ja teimme tulet. Hetkessä oli aivan pimeää. Mukana ei tietenkään ollut minkään näköistä lamppua. Nuotion tuli oli ainoana valonamme. Söimme ja joimme kaikessa rauhassa. Kahvia siemailtiin tuleen tuijotellen. Kun ateria oli syöty, niin keräilimme varusteet ja lähdimme kohti mökkiä pilkkopimeässä metsässä. Marketta ehdotti, että mennään suota pitkin rajavyöhykkeen reunaan ja siitä sitten kohti pohjoista. Näin myös toimimme.
Välillä koirista näkyi vilaus ja välillä ei mitään. Kun olimme kulkeneet noin sata metriä, niin noin viidentoista metrin päästä maasta lähti hirveällä rytinällä todennäköisesti ukkometso. Ei mitään näköhavaintoa luonnollisestikaan. Tulimme suonreunaa pitkin ja yhtä-äkkiä suo loppui, mutta muistikuvassa suon päässä piti olla se rajavyöhykkeen ura. Hetken oli tunne, että nytkö eksyttiin. Minulla oli kamera kaulassa ja painoin laukaisinta. Kamerassa on apuvalo, joka näyttää valoa, jotta kamera voi tehdä mittauksensa hämärässä. Se valaisi niin hyvin, että näimme pylväät vain kymmenen metrin päässä. Olimme reitillä.
Kävelimme reittiä varovasti ja jokaiseen askeleeseen keskittyen. Kun kiipesimme penninkiluomanvaaran kuvetta, niin vaaran takaa siinsi jo tulliaseman valot. Enää vajaa kilometri mökille. Loppumatka menikin mukavasti puronvartta seuraillen. Ensimmäiseksi saunan pesään tuli ja sitten kamiinaan. Loppuilta sitten saunottiin oikein pitkän kaavan mukaan. Marketta kävi purossa uimassakin pari kertaa. Minä seurasin katseella. Hyvä reissu kaikkinensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti