Olemme olleet täällä Kuusamossa nyt kaksi kuukautta ja yhden viikon. En ole koko aikana käynyt parturissa, enkä myöskään ole itse yrittänyt hiuksia muotoilla. Täyttä luomua on hiuskuontaloni. Toisaalta eihän se ole sen kummempi kuin Mikko Alatalolla, Matti Eskolla ja Jouko Skinnarilla normaalistikaan. Partaa olen silloin tällöin vähän siistinyt vaikka jotenkin mieli tekisi antaa senkin kasvaa valtoimenaan. Marraskuun lopulla käyn vielä etelässä pitkän viikonlopun, mutta sen jälkeen ei varmaankaan ennen kesää. Jos etelänkeikan jälkeen antaisi parran vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa?
Eilen ensimmäisen oppitunnin aikana alkoi ulkona sataa lunta. Jännää miten tuli samanlainen tunne kuin pienenä lapsena. Mielikuviin tuli jo pulkan kaivaminen ja suksiminen nurmikolla, vaikka lunta oli vain alle sentti. Lumi tietää myös valoa. Eilen ennen neljää auringon laskiessa huomasi jo eron. Vaikka oli pimeää, niin ei ollenkaan pilkkopimeää. Sellainen mukava hämärän huntu. Lunta on täällä näin lauantaiaamuna ehkä sentti. Ei hiihtokeliä lainkaan, mutta pieni räntäinen härmä.
Torstaina kun lähdin kouluun, niin Marketta oli mennyt koirien kanssa ulos nauttimaan kauniista pakkasaamusta. Kaikki oli mennyt hyvin muutaman minuutin, mutta sitten yhtä-äkkiä kaksivuotias Fluffy oli sännännyt täysillä kohti metsää ja tottakai puolivuotias pentu Rauha perässä. Ei ollut auttanut huuto eikä mikään. Sain tekstiviestin kouluun, että koirat karkasi ja koiranhoitajalta menee hermot. Vai olikohan ilmaisu, jotenkin niin, että: "Tulen hulluksi näiden koirien kanssa."
Vaimo kävi ajelemassa ympäri lähitienoita ja kun minä tulin, niin ajelin myöskin ympäriinsä koiria etsien. Koirista ei näkynyt eikä kuulunut merkkiäkään. Tuli ilta ja istuin iltaa kokouksessa tietokoneen äärellä. Siis olin skypeyhteydellä Mäntässä olevassa kokouksessa. Ilta kuitenkin tuli ja nukkumaanmenoaika. Koiria ei näkynyt. Viestiä jo laitettiin aiemmin rankkurille koirien katoamisesta. Mieli mustana nukkumaan ja mielikuvitus aloittaa laukan susissa ja karhuissa. Tulossa pakkasyö ja pienempi koira on vasta puolivuotias.
Aamulla herätessä oli heti tunne, että olisivatpa koirat rappusilla. Ei ollut. Lähdin kouluun allapäin. Koulussa välillä ajatus harhaili ja ystäväni Marko lähetti tekstiviestillä yhteystietoja koiran etsijöille. On olemassa koulutettuja koiran jäljityskoiria myös tällä seudulla. Ajellessani kotiin koulun jälkeen soitin rankkurille. Koirista ei ollut sielläkään tietoa. Kun lopetin puhelun, niin Marketta soitti, että koirat ovat löytyneet. Vanhemman koiran pannassa on veljeni puhelinnumero. Veljeni on lomalla Madeiralla ja sitä kautta tuli sitten tieto koirista ja puhelinnumero.
Soitin numeroon ja siellähän koirat olivat. Lähdimme hakemaan. Koirat olivat 13 kilometrin päässä mökistämme. Hirvikoirille ja jäniskoirillehan tämä ei olisi mitään, mutta kun bretonit ovat normaalisti aina alle puolen kilometrin päässä isännästä. Yleensä lähes näköetäisyydellä. Ainakin vihellysetäisyyden säteellä. Ajoimme talon pihaan ja heti huomasin kuinka koirat kurkkivat ikkunasta. Helpottava tunne. Matkalla ihmettelimme, miksi numeroon oli soitettu vasta nyt. Isännän kanssa selvisi, että koirat olivat tulleet vasta juuri ennen kuin hän soitti. Meillä ei ole harmainta aavistusta, missä koirat ovat viettäneet yönsä. Mies kertoi, että koirat olivat aika uupuneen oloisia.
Vanhempi koira hyppäsi autoon, mutta pentu oli jotenkin vähän outo. Sain sen kyllä autoon ja kun lähdettiin ajamaan, niin molemmat nukahtivat välittömästi. Koko illan ne vain nukkuivat. Söivät halulla ja joivat vettä paljon. Olisivatko juosseet sutta karkuun koko yön. Tai olisivatko olleet itse jäniksen perässä. Tämä mysteeri ei selviä koskaan. Toisaalta löytöpaikka on matkan varrella erämökille päin. En silti jaksa uskoa, että ne olivat matkalla sinne. Mökkien välinen matka on kuitenkin 32 kilometriä.
Karkumatka kesti 28 tuntia. Mökillä Fluffy vain nukkui rauhallisesti, mutta Rauha oli jotenkin pelokas ja säikky. Otimme hänet nukkumaan meidän huoneeseemme yöksi ja nyt pentu on jo lähes normaali. Käytämme koiria nyt ulkona vapaana, mutta vain yksitellen. Tuntuu nimittäin siltä, että joukossa tyhmyys tiivistyy.
Tänään on pyhäinmiesten päivä. Oma pyhä miehemme lepää Mäntän hautausmaalla. Vanhempani kävelevät tänään laittamaan kynttilän Erkon haudalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti