Tylsää.

Eräänä iltana joitakin päiviä sitten istuimme illalla tuvassa. Oli hiljaista ja televisio oli auki. Sieltä ei tullut mitään kiinnostavaa. Olin syvissä ajatuksissani keinutuolissa. Yhtä-äkkiä Marketta sanoi: "Tylsää." Minä vastasin, että niin on. Marketta nosti käden ylös ja tuuletti. Minä myös nostin molemmat kädet ylös ja aloin tuulettamaan. Jihaaa! Meillä on tylsää. Molemmat aloimme nauraa, sillä tylsyyttä olemme tulleet tänne hakemaankin. Se että ei ole mitään tekemistä on ollut haaveemme jo monta vuotta. Erakoksi tulemisen yksi tavoite siis saavutettu.

Yksi haave oli myös, että näemme ja koemme täällä pohjoisessa kaikki vuodenajat. Viime yönä Kuusamojärvi jäätyi suurelta osalta. Aamulla alkoi satamaan ja saimme ensilumen. Pakkasta oli myös pari peräkkäistä päivää. Syksy on siis ohi ja yksi vuodenaika suoritettu. Syksyn suorittaminen olikin tänä vuonna erityisen raskasta, koska se venyi täällä marraskuun puoliväliin. Nyttenkin se vielä yrittää tulla takaisin. Lämmintä on kaksi astetta ja välillä sataa vettä. Lumi on ainakin vielä sitkeästi maassa ja pakkaskauden pitäisi alkaa huomenna. Kestä talvi kestä!

Joskus tammikuussa kirjoittelin janasta. Toisessa päässä istuu erakko ja toisessa päässä toimitusjohtaja. Kilvoittelua näiden kahden ääripään välillä. Nyt sosiaalisista kontakteista huolimatta olen ollut enemmän siellä erakon suunnalla. Pää on tyhjentynyt ja ajatusmylly on välillä pyörinyt jo lähes normikierroksilla. Olen jo silloin tällöin miettinyt syksyäkin. Siis tulevaa syksyä. Jotain töitäkin voisi tai pitäisikin varmaan keksiä. Mitä ne ovat en vielä oikein tiedä. Jotain uutta pitäisi löytää tai keksiä ja jotain jossa voisi ehkä hyödyntää joitakin vanhoja taitojakin. Kulttuurityössähän suurin osa on roudaamista. Josko pyrkisikin rehelliseksi roudariksi johonkin projektiin?

Silloin kun tulevat syksyt alkavat tulla mieleen, niin yritän heittää sen mahdollisimman pian pois ja koitan keskittyä tähän hetkeen ja tähän tilanteeseen kaikin tavoin. Opiskelut maistuu hyvin ja tuntuu, että jotakin on jo oppinutkin. Vaikka omia kuvia katsookin kriittisemmin nyt, niin on siellä otetuissa joitakin ihan kelpojakin, jossa on sekä idea että tekniikka kutakuinkin kohdallaan. Kaikkia muitakin kuvia kyllä nyt myös katsoo vielä kriittisemmin kuin ennen. Myös elokuvia, televisio-ohjelmia sekä maalauksiakin. Toisaalta se myös lisää tuskaa, mutta samalla myös mielenkiinto lisääntyy.

Toivon vielä monia tylsiä hetkiä itselleni ja puolisolleni. Ensi viikonloppuna lähden kaatamaan ja pinoamaan seuraavan talven polttopuita. Aatos ja Lasse tulevat myöskin ja pistetään koivua nurin ihan kunnolla ja pinotaan ne myöhempää kuljetusta varten. Lumen tullessa vedetään kelkalla mökin pihaan ja kevätauringossa sitten pätkiksi ja halki. Kesä sitten niitä kuivattaa ja syksyllä pannaan märät halot liiteriin. Ei kun siis puolikuivat. Yksi kesä ei nimittäin vielä halkoja aivan kuivaksi saa.

Toivotan kaikilla lämpimästi tylsää talvea ja vielä tylsempää joulua.