Taas on ollut niin paljon säpinää viime päivinä, että en ole tänne kirjoitellut. Se on paha asia päiväkirjan vuoksi, sillä silloin kun olisi paljon kirjoitettavaa, niin ei kirjoita. Ja silloin kun olisi enemmän aikaa kirjoittaa, niin ei tapahdu mitään ihmeellistä. Olkoon tämä löyhä esipuhe jonkinlainen johdanto pikamuistiinpanoihin, mitä viime päivinä on tapahtunut.
Tiistaina oli hallituksen kokous, jossa irtisanoin itseni. Olin toki aiemmin jo ilmoittanut opiskeluistani ja Kuusamoon muutosta , mutta face to face nyt kerroin hallitukselle ratkaisuistani. Samassa kokouksessa myös valittiin uusi toimitusjohtaja firmalle. Irtisanominen astuu voimaan 1.9. Homma meni oikein hyvässä sovussa ja jään vielä ainakin toistaiseksi hallitukseen. Olen siis toisella jalalla vähän mukana asioiden järjestelyissä. Mutta todella vähän.
Keskiviikkona meillä oli näyttelyn purkupäivä. Suurin osa taiteilijoista oli paikalla ja he purkivat ja pakkasivat omat osuutensa. Seurusteltiin myös paljon ja käytiin läpi näyttelyä ja sen saamaa palautetta. Kerroin myös tästä irtaantumisesta ja Kuusamoon lähdöstä. Henki oli mukavan rento ja taas tämän ammatin parhaat puolet tulivat esille. Se on aina ollut mukavien taiteilijoiden kanssa toimiminen. Jotenkin se vaan on niin hemmetin mukavan mutkatonta sakkia kaikkinensa. Ja joka ikinen on ihan oma tyyppinsä, vaikka yritin puristaa juuri taiteilijat yhteen lokeroon.
Eilen iltapäivällä taiteilijat sitten poistuivat, paitsi tuon Honkahovin edessä olevan valtavan työn taiteilijat. Sitä taiteilijat ystävineen on purkaneet nyt jo pari päivää ja vieläkin se suurimmaksi osaksi on pystyssä. Vielä jonkinlainen rupeama menee ennen kuin se on kokonaan kadonnut tästä ympäristöstä. Teoksen osia liikkuu ja jää aivan varmasti vielä kiertämään tällä taiteen kentällä vuosienkin päästä. Niin paljon materiaalia siinä on kierrätettäväksi. Illalla vielä polteltiin roskia nuotiolla ja paranneltiin maailmaa taiteilijoiden kanssa. Mutta silti aamulla Tampereen kautta Helsinkiin!
Aamulla vaimon kanssa ylös seitsemältä ja valmiiksi pakatulla autolla Tampereelle ja siitä sitten Helsinkiin. Töiden luovuttamista taiteilijoille ja lämpimiä jäähyväsiä. Takaisin Mänttään ja suoraan kokoukseen johtamaan siellä puhetta. Nyt kirjoitan blogia vaikka minun pitäisi pakata huomenna alkavaa reissua varten. Kaupungissa asuvat eläinsuojelijaystäväni voitte lopettaa lukemisen ihan suosiolla tähän.
Lähden nimittäin huomenna Kuusamoon parin autolastillisen kanssa. Menemme mökille ja sekä lauantain, että sunnuntain olemme karhujahdissa. Kerroin kevään blogeissa karhujen jälkien kohtaamisesta ja olin välillä todella lähellä karhua tai karhuja. Sinänsä karhuja ei tarvitse maastossa pelätä, mutta niiden lisääntyessä liikaa alkaa tulla ongelmia. Kun ruoka ei riitä metsässä, niin karhut alkavat tulla ihmisten ruokapöytiin. Karhuja verotetaan itäisellä poronhoitoalueella kaudessa noin 45 kappaletta. Meinaamme osallistua näihin verotustalkoisiin. Kun nyt menemme surmaamaan näitä viattomia luontokappaleita, niin luonnonsuojelija/eläinsuojelija- ystävilleni terveisiä, että Karhu on näistä riistaeläimistä kuitenkin suomessa ainoa, jolle ihminen voi ottelussa hävitä. Karhu söi juuri Venäjällä kaksi ihmistä. Että vähän niin kuin tasaisempaa ottelua on luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti