Lähden huomenna Mänttään. Rehellisesti sanoen ei huvittaisi yhtään. Kirjoitin joskus, että yksi harrastus pitää minun toista jalkaani Mäntässä vielä tämän syksyn. Olemme kyllä tässä kerhossajo suunnitelleet asioita niin, että en tarvitse enää niin paljon käydä kokouksissa. Ehkä kolme kertaa tänä vuonna. Osan kokouksista hoidamme skypen kautta. Muu porukka on siis paikalla kokoustilassa ja minä johdan puhetta täältä näköpuhelimen välityksellä. Huomenna on kauden avauskokous ja haluan olla kertomassa face to face porukoille näistä muutoksista. En luule olevani korvaamaton, mutta on korrektia hoitaa hommat selkeästi ja suoraan. Olen lupautunut tähän tehtävään pari vuotta sitten ja päätös siirtyä tänne pohjoiseen syntyi vasta lopullisesti kesällä. Ajatushan syntyi tammikuun lopulla.
Harmittaa, että huomenna joudun olemaan poissa koulusta. Luokka lähtee kuvausretkelle Jyrävälle. Siis yhdelle suomen komeimmista koskista. Olen käynyt siellä pari kertaa, joten ei harmita ihan niin paljon. Kuitenkin kosken jyly on aina sellainen kokemus, jota ei haluaisi menettää. Lohtuna asiassa on se , että hyviä retkiä on tulossa myös tulevaisuudessa.
Olemme nyt olleet luokkana kolme päivää ja ryhmä tuntuu kivalta. Ikähaitari on jotain 15 - 50 vuoden väliltä ja minä olen siellä vanhassa päässä. Ollaan käyty teorioita läpi ja tutkittu suljinaikoja, aukkoja ja ISO lukuja. Laskeskeltu mielessä näiden vaikutuksia toisiinsa. Viime yönä unissani pohdin näitä ja kuvasin niin maan perskuleesti. Siellä ne aivosolut yrittivät järjestellä tietoa johonkin myöhemmin käyttöön otettavaan muotoon. En ole koskaan ollut mikään hirveän innokas opiskelija. Nyt tuntuu, että opiskelu maistuu oikein hyvälle. Jotenkin halu ymmärtää tätä valokuvajuttua motivoi ihan hirveästi. Siis oikeasti harmittaa kun joudun lintsaamaan koulusta.
Koulupäivät ovat tähän elämäntilanteeseen sopivan lyhyitä. Maanantaisin 10 -15 ja muina päivinä 9 - 14. Joka toinen perjantai on urheilupäivä ja joka toinen perjantai 9- 13. Koulun jälkeen käyn tarvittaessa kaupassa ja tulen mökille. Syön jotakin ja otan päiväunet. Unet kestää puoli tuntia tai enemmän. Nousen rauhassa ylös ja teen jotain muuta ihan rauhassa. Tänään lähdin koirien kanssa kävelemään harjannetta pitkin samalla koiria kouluttaen. Käveltiin noin puolitoista tuntia tihkusateessa. Otin valokuvia ja koirat juoksivat ja etsivät riistaa. Ennen kanalintukautta on hyvä vanhallekin koiralle löytää pari hyvää seisontaa. Yhden teeren näin lentämässä, mutta muita kanoja ei ollut. Koirat hakivat kyllä hyvin ja pentukoirakin oli ensimmäistä kertaa ihmettelemässä metsästyksen salaisuuksia. Pääasiassa se kulki mukanani, mutta välillä kevi vähän vanhempien koirien kassa haistelemassa jälkiä. Jänisongelmainen koira sai myös pari räväkkää jänisajoa, mutta sain sen viheltämällä pois ajosta aika nopeasti. Uskon, että ongelma voitetaan vielä tänä syksynä.
Olen metsästänyt aika monella ajokoiralla (jäniskoiralla) En muista monenkaan saaneen jänistä ylös ajoon näin nopeasti kuin tämä bretoni, jonka pitäsi välttää niitä jäniksiä. Onkohan herra Myrphy taas asialla? Koirien kanssa metsässä kulkeminen on kyllä melkein parasta mitä voin keksiä. Tähän kun vielä yhdistää kuvaamisen, niin aika hauskaa ja terapoivaa ajanvietettä on luvassa. Aion myös tulevaisuudessa enemmän ja enemmän keskittyä siihen, että ohjaan ja koulutan koiria ja jätän ampumisen vähemmälle. Kuljen kameran kanssa ja jos on joku kaveri, niin hän saa toimia pyövelinä. Toki koulutusvaiheessa kun kuljen yksi koiran kanssa, niin joudun sen ensimmäisen pudotuksen tekemään hyvästä seisonnasta. Mutta jos tulevaisuudessa saisin vaikka yhden kuvan, jossa kaikki tekniikka on kohdallaan. Siis sommittelu, terävyys, liike, valo, tunnelma. Riekkoparvi pyrähtää ilmaan ja kuvassa vielä koira ja ehkä metsästäjäkin. Jos sata kertaa seisonnalta päästään lähtöä kuvaamaan, niin se voi kerran onnistua. Tai sitten se ei onnistu. Loppu elämä on kuitenkin aikaa yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti