Heräsin yöllä puoli kolmelta kun vanhempi koira haukkui keittiössä. Menin sinne silmät sikkurassa ja päästin koiran ulos. Näin kesällä keittiön ikkuna on auki ja koira varmaan haistoi ketun tai jonkun muun elukan ikkunan takana. Päästäessäni koiraa ulos, ihmettelin, että miksihän pikkukoira ei ollut mukana. Mietin, että taas se o n vain niin unen pöpperössä, että ei jaksa maailman murheita miettiä.
Menin takaisin keittiöön ja etsin koiraa. Ei näkynyt sängyssään, eikä pöydän alla. Ei kiikkutuolin alla. Ei missään. Kutsuin nimeltä ja kuului vähän ääntä, mutta koiraa ei kertakaikkiaan näkynyt missään. Menin vessaan ja mietin, että nyt minä taidan nähdä unta tai alan päästäni sekoamaan. Menin uudelleen keittiöön ja aloin etsiä. vanhempi koira haukkui ulkona, jotta pääsisi sisälle. Se oli ilmeisesti tehnyt pimeässä puistossa tehtävänsä, eli häätänyt tungettelijan tiehensä. Päästin koiran sisälle ja jatkoin etsintöjä. Pentukoira on kadonnut.
Jouduin herättämään vaimoni, joka tulikin alas. Kerroin tilanteen. Hän oli vähän aikaa korvat herkkinä ja veti keittiökaappien sokkelilaudan irti. Sieltä katseli pieni koira vähän arkana. Kutsuimme sitä pois, mutta se katseli vain meitä. Otin koiraa pannasta ja vedin sen varovasti pois. Kaapiston ja leivinuunin välissä on 35 sentin rako. Kaapiston pääty ei näy ollenkaan ulospäin.Kaapiston asentaja on pitänyt tarpeettomana laittaa sokkelilautaa sinne. Koira oli siis sieltä luikahtanut kaapiston alle, eikä osannut sieltä omin avuin pois. Bretonin pitäisi olla seisova lintukoira, mutta meille on kai vahingossa tullutkin luolakoira?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti