Sairaskertomus

Jo Helsingin blogeista lähtien rivien välissä ja välillä riveilläkin olen kertonut jonkinlaisesta flunssan poikasesta. Välillä on ollut selvästi kipeä olo, mutta se on sitten mennyt pois ja olen tehnyt normaaleja aktiviteettejä. Minulla on ollut kuumetta viimeksi vuonna 1999 hiihtoloman aikaan. Olen jopa toivonut että kuume tulisi ja parantaisi. Eilen se sitten tuli.

Toissapäivänä olin koulussa normaalisti. Niistin nenää ja pärskyttelin. Kuuntelin taidehistorian luentoa kuitenkin kohtuu tarkkaavaisena. Kun tulin kämpille, niin päätin lähteä vähän moottorikelkalla ajelemaan jäälle. Kelkalla ajaessa on helpompi hengittää. Sanoin Marketalle, että ajan kelkkareitin risteykseen, josta lähtee reitti eräkämpälle. Arvelin, että sille kyltille on noin 6-8 kilometriä. Oli aivan uskomatonta, että kyltti ei tullut vastaan. Olimmehan pysähtyneet sillä edellisenä päivänä kelkkasafarilla. Minulla oli hyvin tarkka mielikuva, että olimme melkein perillä, kun pysähdyimme kyltille. Viimein tulin perille ja olin ajanut 26 kilometriä. Tiesin olevani jo yli puolen välin matkalla eräkämpälle ja soitinkin Marketalle. Kysyin häneltä, että sanoppas montako kilometriä tälle tienviitalle on? Hän vastasi vakuuttavasti, että kuusi.

Kysyin josko Marketta hakisi minut jos ajaisin itärajan kämpälle. Hän lupasi tulla. Bensaa oli juurikin sen verran, että olisi käännyttävä takaisin heti tai ajettava toiseen päähän. Ajelin siis vielä parikymmentä kilometriä mökille. Jossakin vaiheessa alkoi paleltaa aika pahasti ja selkä tuntui erityisen kylmältä. Mökillä laitoin heti kamiinaan tulen ja keittelin kaakaota. Löysin pienen UHT- maidon, jonka viimeinen käyttöpäivä oli viime tammikuussa. Siihen keitin herkullisen kaakaon. Lirautin sekaan myös Stroh "54" ikään kuin mausteeksi.
Makailin sänkyssä ja nautin rauhallisuudesta. Marketta kävi hakemassa illalla minut pois tästä erakon paratiisista.

Aamulla piti viedä auto varhain huoltoon. Tunsin yöllä oloni sairaaksi, mutta lähdin kuitenkin viemään autoa. Tarkoitus oli mennä kouluunkin. Kävelin huollosta pari kilometriä koululle 20 asteen pakkasessa.  Samalla kun sairaus oli viemässä viimeisiä järjenrippeitä, niin päästä tuli käsky: "Nyt mene kotiin ja lepää." Menin koululle ja kävin sanomassa rehtorille (taidehistorian luennoija), että en jaksa tulla. Soitin Marketan hakemaan. Olin todella sairas.

Kuumehouruissani mietiskelin, että tälläinen flunssa on todella ikävää sen vuoksi, että ei ole mitään ennustetta sen kestosta. Joskus olen kuullut, että joku on ollut flunssassa viisi viikkoa. Apua. En meinaa kestää tätä muutamaa tuntiakaan. Menin sänkyyn ja mittasin kuumeen. 38,78 astetta. Olin iloinen kuumeen jälleennäkemisestä. On kuin olisi tavannut vanhan ystävän. Olen nimittäin sitä mieltä, että kuume on luomulääke. Tarkoituksella en ottanut mitään lääkettä, jotta kuume pysyisi. Kuume jylläsikin koko päivän ja illalla otin päänsärkyyn Buranaa. Ennen sitä jo kuume alkoi laskea. Illalla jo hiipi tunne, että tästä ehkä selvitään.

Yöllä nukuin hyvin, mutta heräsin kun olin hiestä märkä. Tätä olin odottanut. Vanha merkki taudin voittamisesta. Päätin kuitenkin ottaa tämän päivän toipuen. Kipeänä oleminen on todella syvältä. Terveyden merkityksen ymmärtää vain sairaana.

Juttu vähän karkasi, mutta pohdin siis ennustamattomuuden ongelmaa. Pohdin että on myös hyviä tauteja ennustettavuuden kannalta. Joskus aamulla herää sairaana. Päätä särkee ja on paha olo. Jotenkin on helpohkosti ennustettavissa paraneeko puoleen päivään mennessä vai kestääkö tämä iltasaunaan asti. Kaikissa tapauksissa tietää, että viimeistään iltaan mennessä tauti on voitettu. Yleensä vielä vähän ennen lopullista paranemista voi vielä muistella edellisen illan hauskoja sattumuksia. Kyllä se vain näin on: Krapula on erittäin hyvin suunniteltu tauti. Sen voi myös helposti välttää etukäteen kokonaan. Pidättäytymällä alkoholista. Ainakin runsaasta alkoholin nauttimisesta.

Vähän pitkäksi venähti tämä sairaskertomus. Otin tässä toipilaspäivänä pari valokuvaa tuvan ikkunasta: Laatu ei oikein ole hyvä, mutta eipä tarvinnut mennä tupaa pidemmälle kalaan.