Turistina Helsingissä 5

Aamulla kello soi vartin yli viisi. Marketan piti olla kentällä puoli seitsemään mennessä. Lupasin illalla tehdä hänelle aamiasen. Halpalentofirmoilla ei taida olla ruokaa koneessa. Ainakaan yhtä halvalla kuin mitä lennot ovat. Herätessäni minua palelsi kovasti. Nousin ylös ja huomasin olevani sairas. Otin tyynyn ja täkin ja siirryin sohvalle odottelemaan buranan vaikutusta. Paistelin kohta munia ja otin toisenkin pillerin.

Ajoin autoa ja aloin hikoilemaan. Vaikka kuinka katselin lentokoneen kuvia opastauluissa, niin kehä III lähdin itään kun olisi pitänyt lähteä länteen. Kiroilin ääneen ja manasin suunnistustaitojani. Ihan sama ollaanko metsässä vai moottoritiellä, niin aina valitsen väärän polun. (Jukola 2012 on muuten Vantaalla)

Sain kuitenkin naistenpäivänä kuskattua naiseni lentokentälle. Minusta muuten tuo naiseni kuulostaa rumalta. Vein siis rakkaan vaimoni lentokentälle. En käynyt saattamassa sisälle, jotta pääsin takaisin pehkuihin. Hikoilin edelleen koko ajan ja onneksi olin valinnut villapaidan joka kutisi hikoillessani.

Tulin tänne residenssiin ja hyppäsin lakanoihin. Nukahtelin, mutta en nukkunut kunnolla. Päätin kuitenkin lähteä vähän taidetta katselemaan keskustaan. Yhdeksän korvilla puhelin soi ja Laura soitti. Suunnitelmiin tuli muutos. Päätettiinkin lähteä EMMA:aan ( Espoon Moternia Museo Arskaa) (toimituksen vapaa suomennos). Viivästytimme lähtöä sen verran, että olisimme aukiolohetkellä kello 11.00 paikalla.

Hain Lauran ja kirosin kun hän ei vastannut puhelimeen. Viimein jo kun olin pihalla, niin hän vastasi. Meinasin hermostua, mutta hän pyyteli anteeksi. Puhelin oli laturissa äänettömällä. Suuttumustani taittoi huomattavasti se, että itsellänikin puhelin unohtuu äänettömälle suhteellisen usein.

Museolla lippuja ostaessamme lipunmyyjä sanoi, että jos aiotte kuvata niin teillä pitää olla kuvauslupa. Menimme EMMA:n vahtimestarin juttusille. Anoimme kuvauslupaa. Hän soitti puhelun ja paikalle tuli virkailija. Hän kysyi ystävällisesti mihin kuvaamme ja minä sanoin, että pääasiassa isä tytärtä ja tytär isää. Saimme luvan kuvata ja jos käyttäisimme kuvia, niin sitä lupaa pitäisi anoa vielä yhtä pykälää korkeammalta virkamieheltä. Saimme luvan kuvata, mutta yksittäistä teosta lupa ei koske. Siis turistikuvia.

Kuvastimme ensin lätkiä kaulassamme. Molemmilla myös alkoi patterit huveta kamerasta.(Laura on muuten kuvannut jo viikon ilman sitä laturia) Katselimme Italian Futuristeja, mutta jotenkin se ei lämmittänyt kuitenkaan. Informaatiota oli hyvin ja minulle tulikin tunne kuin olisin taidekirjan sisällä. Selailimme tätä kirjaa ja siirryimme kohti kokoelmia. Matkalla oli Sophie Callen näyttely ja se oli oikeasti erittäin kiinnostava. Sama kokonaisuus oli 2007 Venetsian biennalessa. (Ei en nähnyt sitä siellä. En ole koskaan päässyt käymään ko. näyttelyssä. ) Ihailin myös kehittyntyttä videokuvan laatua. Nykyään pystyy helposti ja tyylikkäästi samaan tilaan laittamaan sekä skreenejä, monitoreja, että valokuvia. Hieno kokonaisuus ja vaikuttava teema. "Pidä huolta itsestäsi" Näyttelystä löytyy informaatiota EMMA:n sivuilta.

Saastamoisen kokoelmat ovat erittäin hyvät ja kiinnostavat. Mukana on paljon myös tuttuja taiteilijoita ja facebookkavereita. Tuttuja töitäkin löytyy. Kokoelmien kyljessä oli Juhani Harrin näyttely ja tunnistin sieltä pari työtä jotka olivat Honkahovissa 90- luvun alussa.

Matkalla poikkesimme Sellossa syömässä ja sitten tulin kämpille lepäämään. Illaksi pitää parantua, sillä oopperalippu on jo taskussa. Ei ole kuumetta, mutta hömelö olo. Saattaa johtua niistä kävelyretkistä. Koska täällä olen saanut pakokaasua päähäni, niin olen kävellyt avopäin.

Laura katsoo dokumenttiä Juhani Harrista

Blogissa olevat kuvat eivät varmasti aiheuta älämölöä vaikka kaksi niistä on otettu sisällä.