Täällä on helppoa olla erakkona. Toissapäiväisellä pitkällä kävelyreissulla en jutellut yhdenkään ihmisen kanssa. Väärin. Kävin seuraavan keskustelun: "Päivää". "Mitä saisi olla?". "Big Mac ateria." "Laitetaanko kolalla?" "Kyllä kiitos." "Hampurilainen tuodaan teille pöytään." "Kiitos." Muuten ei tarvinnut keskustella eikä kukaan häirinnyt. Erakkona kaupungissa.
Eilinen päivä olikin jo sosiaalisempi. Vaimon kanssa liikuskelimme ja Laurakin liittyi joukkoon. Illalla kävimme illallisella ystäviemme luona Tehtaankadulla. Maukasta oli ruoka sekä viinit. Seura oli myös parasta a-luokkaa. Kävin myös isännän kanssa saunassa. Heillä on yksi oudoimmista saunoista. Jalat ovat lauteilla istuessa kahden metrin korkeudella ja nurkimmainen löylyttelijä istuu jääkaapin päällä. Löylyt ovat kyllä erinomaiset ja saunominen on aina kokonaisvaltainen elämys.
Jos joku huomasi kuvissani kohinaa alkupäivien otoksissa, niin se johtui siitä, että ISO arvo oli jäänyt 1600:aan. Tämän vuoksi minulla oli myös hiukan taistelua valotuksen kanssa. Tällä Canonilla olen kuvaillut aika vähän ja jotenkin se ISO jäi huomaamatta. Olenhan vasta puoli vuotta opiskellut valokuvausta. (= Urpo)
Tähän mennessä en ole vielä käynyt yhdessäkään galleriassa tai museossa. Olen vain kuljeksinut ja katsellut aurinkoista kaupunkia. Tänään kävelin Pukinmäestä tänne tyttären luokse Metsälään. Radan varsia kuljin ja sitten Puu-Käpylän kautta koukaten perille. Kävelin asuinlähijoiden läpi ja esimerkiksi Savelassa en nähnyt yhtään ihmistä. Ei leikkiviä lapsia, ei koiran kusettajiakaan. Hiljaisia on myös kaupungin kylätiet.
Maanantain kävelyreissulla kävin myös ostamassa lipun oopperaan. Menen torstaina katsomaan ja kuuntelemaan Rusalkan. En olekaan koskaan ennen mennyt yksin oopperaan. Odotan tätä esitystä kovasti vaikka en ole sitä koskaan kuullutkaan. En varmaan tunne edes yhtään aariaa. Puhtaalta pöydältä lähden tähän kokemukseen.
Huomenna Marketta lähtee aamulla Barselonaan. Vien hänet varhain kentälle. Päivän voisinkin viettää sitten galleriakierroksella. Tulossa kunnon gyldyyripäivä.
Tässä postauksessa ei ole yhtään kuvaa. Kirjoitan tätä Lauran koneella samalla kun Marketta tekee Lasagnea. Illalla sohvaperunointia ja voimien keräämistä huomista varten.
Ehkä eilinen saunominen ja syöminen vei terän tältäkin kirjoitukselta. Mutta on kuitenkin tallessa joitakin tapahtumia. Kävellessä tulee aina juttuja mieleen, mutta ne sitten haihtuu jos ei heti kirjoita. Toisaalta se voi olla hyväkin asia. Huomenna sitten kuvia ja vähän parempia juttujakin.
ps. Kuusamon kirjaston näyttelystä on kadonnut yksi Heli Sandstömin kuva. Joku on ehkä varastanut sen kotiansa. Olen vähän kateellinen. Ennakkoon jo sanoin, että koska kuvani eivät ole myynnissä, niin olisi iloinen yllätys jos joku edes varastaisi yhden kuvan. Ei osunut kohdalleni tämä onni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti