Turistina Helsingissä 6

Eilinen päivä oli todellinen kuvataidepaukku. Lähdin aamusta liikkeelle ensin kävellen asemalle ja siitä sitten junalla keskustaan. Kadut täällä ovat aika liukkaat ja epätasaiset. Pukinmäessä on jopa liikennevaloihin asennettu kaatumisvaaravaroitus:

Ensimmäisenä menin Kiasmaan. Kävellessäni näyttelyn keskellä minulle tuli hyvin kotoinen olo. Ensimmäisenä menin katsomaan Jenni Hiltusen videoteosta. Tulin siitä hyvälle tuulelle. En ala tähän kirjoittamaan mitään näyttelyesittelyä enkä kritiikkiäkään. Totean vain että Kiasmassa on nyt päällä erittäin mukavat näyttelyt ja niitä voi aivan hyvin katsoa myös ihmiset, jotka ei nykytaiteesta erityisesti pitäisikään. Nuorisoa luulisi kiinnostavan tämä musiikista ja fanittamisesta kertova näyttely. Monta hauskaa työtä löytyy joukosta. Tässä stillkuva Jennin videosta:

Oopperassa ollessani mietin oopperan kalleutta tuotantona. Tarvitaan kokonainen orkesteri ja näyttelijät ja kuorokin. Oopperassa tapahtui ensimmäisen jakson lopussa hauska tapaus. Loppukohtaukseen piti lipua kaksi venettä vastakkaisista suunnista. Oikeanpuoleisen veneen keula tuli näkyviin, mutta se stoppasi kirskahtaen. Kokassa istunut laulaja katseli taakseen, mutta laulu jatkui. Vene liikahti taaksepäin ja sitten uudella yrityksellä eteenpäin. Töks. Vene tökkäsi ja jäi siihen jumiin. Näytös meni loppuun ja minun lisäkseni myös muiden katsojien hartijat hytkyivät.

Mietin, että nykytekniikallahan orkesterin voisi korvata erittäin hyvällä nauhoitetulla materiaalilla. Jokaisen soittajan paikalla olisi kaijutin, joka soittaisi tämän instrumentin ääntä. Mutta ei se sittenkään olisi sama asia. Elävän musiikin tunnelma on aina aivan eri. Näin mietiskelin oopperassa.

Kiasman viidenteen kerrokseen ohjasi korppien kuvat. Kerroksen liukuovi aukesi ja salin hämärässä näin orkesterin tuoleja. Joillakin tuolilla oli kaijuttimia. Salissa pauhasi todella mahtava musiikki. Istuin vapaalle tuolilla ja nautin. On kuin olisin istunut orkesterin sisällä. Kaikki ääni tuli eripuolille salia sijoitetuista ja tarkkaan harkituista kaijuttimista. Niitä on 98 kappaletta. Jos oopperassa joskus korvattaisiin soittajat, niin tämä olisi se tekniikka. Siinä istuessani mietiskelin, että taas koin sellaista mitä ei voi kokea muualla kuin nykytaidenäyttelyssä. Tekisi mieli mennä sinne tänään uudestaan.

Korppien ääntä teoksessa on vain ihan pienen pieni hetki.

Kiasman jälkeen lähdin etsimään pienen pientä galleriaa, jossa on kolmen taiteilijan yhteisnäyttely. Tiesin, että se sijaitsee parin sadan metrin päässä Kampista. Luotin taas tuuriini ja vähän aikaa pyörittyäni löysin Malminkadun ja käppäilin sitä pitkin numeroon 36 ja astuin sisään ovesta, jossa ei lukenut mitään. Kävelin suoraan taiteen keskelle. Galleria on pienempi kuin yksikään huone Kiasmassa. Se on pienempi kuin Kiasman alakerran miesten vessa. Silti näyttely oli hyvä ja vaikuttava. Välillä voi olla isoja spektaakkelimaisia näyttelyita, mutta joskus pienikin on ansainnut paikkansa. Joskus runo on yhtä suuri teos kuin romaani. En laita tähän yhtään kuvaa näyttelystä, sillä se ehkä pilaisi vain näyttelyn.

Jatkoin päämäärätöntä kävelyä ja kun olin meren äärella, niin muistin että Forum Boxissa oli joku näyttely, jonka ajattelin haluavani katsoa. En muistanut mikä. Kävelin gallerian sisälle. Lattialla siellä täällä oli väärin päin käännettyjä maalauksia. Ajattelin, että on rohkea taiteilija kun on lähtenyt näin niukasti laittamaan töitä esille. Kiertelin ja katselin. Tikkaat nojasivat seinään. Roikka oli lattialla. Yläsalissa oli harja ja rikkalapio keskellä lattiaa. Rakennelma näytti siltä kuin taiteilija olisi mennyt tauolle ja palaisi kohta kahvilta ja jatkaisi ripustamista.

Kysyin virkailijalta, että onko kukaan katsoja tuohtunut. Hän kertoi ,että kyllä jotkut ovat. Hän sanoi, että kun kertoo miten työt on tehty, niin ihmiset pääsevät paremmin kiinni. Eli kaikki työt on vuoltu MDF-levystä. Siis kaikki. Tikkaat ja rikkalapiot, maalaukset ja roikat. Maalarin teippirullatkin. Uskomattoman esittävää taidetta. Tätähän ihmiset haluavat mieluiten nähdä?

Antti Oikarinen

Huh huh. Tästä blogista meinaa tylla yhtä pitkä kuin tästä taidekierroksestakin. Tämä blogiohjelmakin tökkii. Mutta olin sopinut tapaamisen parin paikallisen kaverin kanssa Amos Anderssonin taidemuseoon. Yksi tuttava on siellä töissä ja hän oli luvannut meille näyttää taloa. Amos on aina yllätys kooltaan. Kun ensin katsoo alakerran näyttelysalit, jossa nyt oli ruotsalaista erinomaista nykytaidetta ja sen jälkeen menee hissillä ylös ja valuu portaita pitkin alas, niin huh huh. Kyllä taiteen nälkä on voitettu vähäksi aikaa. Ylimmässä vinttikerroksessa oli Kristiina Uusitalon maalauksia. Sieltä lähdettiin sitten tulemaan alaspäin. Hyvä laatuista taidetta virtasi vastaan eri vuosikymmeniltä. Kiinnostavaa oli nähdä myös monia töitä, joita oli nähnyt vain taidekirjoissa. Kenen joukoissa seisot -näyttelyssä oli hyvä kokoelma -60-70 lukujen osallistuvaa taidetta. Niissä sosialisminrealismi ja poptaide kohtaavat. Laitan tähän vain yhden kuvan. Rauni Liukon siivoojanainen kohtaa Kaj Stenvallin maalauksen. Kaj Stenvall tunnetaan nykyään ankoistaan ja on kai yksi suosituimmista ja tunnetuimmista suomalaistaiteilijoista kotimaassa. Sosialismin realismista amerikkalaiseen kapitalismiin. 

Amoksen taidepaukun jälkeen olin aivan puhki. Lähdin kämpille lepäämään.

Helsinki on maailman Designpääkaupunki. En ole hirveästi huomannut sitä katukuvassa. Ensimmäisenä asemalle tullessa on kyllä suuri lakana, joka mainostaa helmikuussa ollutta Design-viikonloppua. Mutta sitten näin kampissa jotain mielenkiintoista:

Tämä on Kampin hiljaisuudenkappeli. Se näyttää oikeasti hienolta kaupunkiympäristössä. Haluan mennä sen sisälle.

Pahoittelen vielä ylipitkää kirjoitusta ja vieläpä huonoa taittoakin. Mutta jos olet lukenut tänne asti, niin olet juuri voittanut omakustannematkan Helsinkiin. Ajan voit valita itsellesi sopivaksi. Jos meinaa näyttelyitä nähdä, niin pitää heti aloittaa katselu, eikä haahuilla ympäriinsä ensin niin kuin minä tein. Tänään yritän vielä käydä Kaapelitehtaalla, jossa on maalariliiton teosvälitys ja valokuvamuseo.