Turistina Helsingissä , kuin viimeistä päivää

Sonja tuli illalla. Vietimme isä/tytär-iltaa ja söimme lapsuuden herkkuruokaa. Uunilenkkiä ja perunamuusia.
Aamulla kirjoittelin blogin, joka venyi väkisinkin ylipitkäksi. Sonja heräili ja lähti Kiasmaan. Minä lähdin sisareni luokse Järvenpäähän. Sisar laittoi nieriää ja hyvää salaattia. Juteltiin taiteesta ja politiikasta. Kaikesta maan ja taivaan väliltä. Lankomies tuli aamulenkiltä ja aterioimme nautinnolla keskustellen kolmestaan.

Tein niin sanotun mustalaisten tempun. (Nykyään tätä ei varmasti voi näin ilmaista, mutta kannan poliittisen vastuun. (tämä on kansanperinteen mukainen sanonta.)) Söin ja lähdin välittömästi kohti pääkaupunkimme keskustaa. Tarkoitus oli, että Sonjan kanssa menemme Suomen valokuvataidemuseoon ja maalariliiton taidevälitystapahtumaan Kaapelille. Sonjalla alkoi aikataulu kiristyä ja hän joutui jättämään nämä väliin. Harmi. Sonja piti myös Kiasman näyttelyistä. Erityisesti Petri Ala-Maunuksen osuudesta. Se olikin bueno.

Ajoin Kaapelin lähistölle ja etsin parkkipaikkaa. Kiroilin moneen kertaan, mutta viimein paikka löytyi. Ihmisiä oli liikkeellä todella paljon. Suurin osa käy maalariliiton jättimäisessä taidekaupassa. Esillä siellä on varmaan tuhansia maalauksia. Minulta kiellettiin kuvaaminen siellä. Ennen kieltoa otin kyllä yhden.

Valokuvataidemuseolla oli kolme hienoa kokonaisuutta. Itä ja länsi- Helsingin battle ja sitten Timo Kelarannan Outo rakkaus ja K- G Roosin Marimekko ja Mannerheim.

Satunnaisia katselijoita Timo Kelarannan  kuvien äärellä.

Otin kuvia kuvista ja ripustuksista. Pääasiassa kokonaisuuksista. Valokuvamuseossa valokuvaaminen ei ollut kielletty. Nyt joudun tunnustamaan yhden nolon jutun. Onneksi tätä lukee vain muutamat kaverit ja sukulaiset ja joku taiteilija ja ehkä joku galleristi? Museoihmisiäkin joukossa ehkä on? Nyt tunnustus:

Olin suurimmassa tilassa ja yritin saada kuvaan mahdollisimman laajan osan näyttelytilasta. Kuljin takaperin ja koko ajan tähtäsin etsimen kautta. Peruuttelin. Yhtä-äkkiä kuului tömps ja tunsin kuinka selkäni otti kiinni kehystettyyn kuvaan. Sekunnin tuhannesosia mietin, että putoaako kuva. Samalla häpeä tunkeutui tajuntaani. Olin kuin ensimmäistä kertaa olisin näyttelyssä liikkunut. Odotin koko ajan , että henkilökunta tulee poistamaan minut näyttelystä. Ei tullut. Jatkoin varovaista kulkuani tilassa ja edelleen otin kuvia.

K-G Roosin kuva Sisiliasta

Lähtiessäni ostin Kuusamon varttiprofessori Juha Suonpään kirjan. Valokuva on IN.

Kamerakännytkällä otettu kuva Juha Suonpään kirjasta ostoskassissa.

Menin maalariliiton teosvälitysmessuille ja näin todella paljon maalauksia. Vaeltelin ja katson kaikki läpi. Paljon oli tuttuja, mutta todella paljon myös ennalta täysin tuntemattomia maalareita. Totesin vain, että paljon on maalareita Suomessa. Täällähän ei kuitenkaan ole edes läheskään kaikki. Tämä tilaisuus on liitolle tärkeä ja yksittäisille taiteilijoillekin, mutta.. en tiedä... onko se maalaustaiteelle kuitenkaan hyväksi? En vain tiedä? Ymmärrän täysin tämän näyttelyn tarkoituksen ja merkityksen, mutta pohdiskelen..

Ennen kieltoa otettu kuva kaapelitehtaalta. 

Kaapelilta lähdin ajelemaan kohti Meilahden taidemuseota. Tämän museon ulkonäköä arvostelin joitakin päiviä sitten. Näin lehdestä, että sinne oli juuri avattu Amerikkalaisen Taryn Simonin näyttely. Olin ostamassa pääsylippua ja ystävällinen asiakaspalvelija kysyi, että olenko eläkeläinen tai kaupungin työntekijä tai... mikä vaan alennuslippuun omaava henkilö. Sanoin, että en... tai toisaalta olen opiskelija, mutta ei minulla mitään todistusta siitä ole. Sanoin, että opiskelen Kuusamo-opistossa valokuvausta. Virkailija sanoi: Siis taideopiskelija ja päästi minut maksutta sisään. Monet tietää, että minua ärsyttää kaikki pummilla näyttelyihin tulijat ja nyt menin itse komeasti mutta hämmentyneesti sisälle ilman maksua.

Ystävällinen asiakaspalvelija pahoitellen kielsi kuvaamasta huomatessaan kameran roikkuvan kaulallani. Vein kameran säilöön. Kiertelin näyttelyä ja olin kiinnostunut näkemästäni. Varsinkin elinkautisiin vankeuksiin tai kuolemaan tuomittujen kuvat vaikuttivat. Videohaastattelu näistä ihmisistä oli todella vaikuttava. Taas elämän yhtä syrjää nähneenä poistuin näyttelystä. Ostin kahdella eurolla käsiohjelman ja olin menossa ulos. Palasin kirjamyymälään ja näin siellä Henri Cartier- Bressonin kirjan. Se oli pakko ostaa. Tänään kirjoihin meni melkein kahdeksan kymppiä.

Viimeisen päivän anti oli todella hyvä. Vielä jäi kuitenkin todella paljon hyviä näyttelyitä näkemättä. Se on sinänsä harmi. Olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin.

Matkasarjassa seuraavaksi kerron huhtikuun puolivälin Lofoottien reissusta, jonka teemme opiskeluporukan kanssa. Viiden päivän reissu tiedossa. Kesällä menen myös turistina Mänttään. Siellä kierrän näyttelyitä ja ihmettelen Mänttää ja sen taidemainetta. Onko sillä katetta. Onko Mänttä Suomen Firentze?