Turistina Helsingissä 1.

Eilinen päivä menikin kokonaan tänne Helsinkiin siirtymiseen. Lapinlahdella käytiin anoppia morjestamassa ja maittavan aterian jälkeen tein normaalit: Menin kuuntelemaan naisten juttuja sohvalle selälleni ja nukahdin siihen. Anoppi on ollut virassaan jo yli kolmekymmentä vuotta ja on tottunut vävyn käytökseen. Olen ehdottamasti kuitenkin anoppini paras vävy. Kisaa helpottaa kyllä huomattavasti se, että olen myös ainoa.

Koirat jätettiin Orivedelle kaverille hoitoon. Hän on hoitanut näitä koiria ennenkin. Elisa ei oikein vielä tykännyt nimenvaihdosta valkoiselle koiralle. Sanoi nauraen, että ei aio pihalla Sotaa huudella. Loppumatka meni oikein mukavasti. Marketta nukkui ja minä ajelin haukotellen. Jotenkin tuntuu, että tänne Helsinkiin on pidempi matka kuin Kuusamosta Mänttään ja takaisin.

Illalla ajoimme tyttäremme Lauran luokse ja hän heitti meidät tänne residenssiimme. (veljeni ja hänen perheensä koti). Laura otti auton ja lähti ajelemaan ... rallia. Mitä rallia ne tytöt ajaa, kun pojat ajaa sitä tiettyä rallia? Laura myös lupasi lainata minulle kameraansa, jotta saan tuntumaa tulevaan kameraani (Nikon D7000). Aamulla soiteltiin tyttären kanssa ja hän lupasi tulla hakemaan minut ja tuoda kameran tullessaan. Kamera tulikin, mutta laturi oli jäänyt toisen tyttären kämpille Tampereella ja akku jo hälyytteli tyhjää. Se siitä kokeilusta sitten.

Heitin tyttären takaisin pesäänsä ja lähdin kuvailemaan ja katselemaan tätä kiinnostavaa turistikaupunkia. Aurinko paistoi ja koska täällä on lunta, niin valon määrä oli aivan uskomaton. Olin koko päivä vaikeuksissa valotusten kanssa. Koska en siis saanut sitä Nikonia, niin otin mukaan Canon Powershot SX20 IS kamerani. (anteeksi teiltä joita nämä ei kiinnosta pätkääkään, mutta kun jotenkin itsellenikin haluan muistuttaa, millä mikäkin kuva on otettu). Tähän blogiin on tulossa muutama kuva.

Katsomo ja velodromi

Ajelin Lauran kämpiltä kohti keskustaa. Ajoin puukäpylän kautta ja ihailin vanhoja puutaloja. En kuitenkaan kuvannut niitä. Yht´äkkiä muistin velodromin. Päätin kurvata sinne ja käydä katsomassa mitä sille kuuluu. Valkoinen rakennus. Valkoinen hanki. Sininen taivas. Jos joku lukijoista ei tiedä mikä on velodromi, niin esimerkiksi Wikipediasta löytyy tietoa kohdasta Helsingin velodromi. Tämä rakennelma on erittäin kiehtova ja sai minut myös innostumaan muista tuon ajan funktionalistisista rakennuksista, joita käyn ehkä tällä reissulla katselemassa.

Jatkoin matkaani kohti keskustaa ja ajoin puu-Vallilan läpi. Kauniita rakennuksia, mutta ei sen enempää. Liian kauniita tähän mielentilaan. Pyörittelin rattia ja ajattelin kuvata kaasusäiliön, joka myös on kiehtova. Risteykset eivät käyneet kohdalleen, joten jatkoin matkaa. Vasemmalla näkyi suuri voimalaitos suurine kivihiilikasoineen. Pysähdyin ja otin pari kuvaa. Mahtava teollisuuskolossi. Sitten näin sivuvalossa jotain todella komeaa. Aivan kuin Manhattan olisi tullut Helsinkiin. Ehkä Suomen rumin kerrostalokeskittymä. Merihaka. Nyt se vain näytti kauniin urbaanilta. Otin kuvia. Vasemmalla taustalla siintää Uspetskin katedraali.

Merihaka

Matka jatkui ja päätin pistäytyä Tervasaaressa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Katselin venelaitureita ja näin jo yhden innokkaan veneen. Se oli valmiiksi laiturissa. Miksi se oli sinne jäänyt? Onko omistaja vain unohtanut sen? Onko hän vaikka sairastunut? Kuollut? Vene näyttää oikein hyvältä ja perässä oli ehkä 20-40 hevosvoimainen Yamaha. Tällainen paketti maksaa yli 10 000 euroa. En nähnyt veneen merkkiä, mutta jospa se on yhtä vahva kuin Mänttäläisen kaverini vene ja moottori. Kaverin vene on venäläinen ja moottori amerikkalaisen. Yhdessä ovat liennyttäneet talvia jäissä jo kahdeksan vuotta. Joka kevät on kuulemma kone lähtenyt käyntiin vaivattomasti. Toisaalta kun kohta jäät lähtee, niin tämä syksyn viimeinen vene on  kuitenkin kevään ensimmäinen.

Kyllä se kesä vielä tulee

Olemme kuvausopiskeluissa kuvanneet kaiken muun lisäksi myös todella paljon toisiamme. Siis kuvaavia kuvaajia. Jotenkin refleksit ovat herkkinä. Kun kävelin Tervasaaren siltaa, niin näin jäällä jotain liikettä. Vaistomaisesti käänsin kameran ja zoomasin ja painoin nappia. Etsimestä en edes oikein nähnyt mitä siellä kuvattiin. Hahmot irtautuivat hienosti valkoisesta jäästä. Vasta täällä kämpillä näin mitä siellä kuvattiin. Tästä näette tekin.

Ensimmäinen päivän jälkeen:

Kiitämme:

auringon valoa
kauniita rekennuksia
mukavaa residenssiä

Moitimme:

syrjäistä sijaintia (Helsingin)
epäluotettavaa kameran vuokraajaa