Eilen olimme kyläilemässä eräiden alkuasukkaiden mökillä. Näin siellä lentämässä kevään ensimmäiset joutsenet. Ensin kuului ääni ja sen jälkeen näimme ylvään joutsenpariskunnan suorittavan ohituslennon. Grillikausi avattiin myöskin. Täytyy sanoa, että kasleria olenkin jo kaivannut. Taitaa olla aikaisin grillikauden avaus mitä muistan.
Eilen päätin, että tänään lähden ajamaan kelkan pois itärajalta takaisin tänne järvimökille. Säätiedotus lupasi hyvää. Marketta pärskyttelee jo, mutta hän jaksoi vielä lähteä heittämään minut autolla kelkan luokse. Tankkasin kelkan ja lähdin ajelemaan jo tuttua reittiä kohti länttä. Ajelin hitaasti läpi erämaalampien ja soiden. Matkalla kelkkareitin varrella on rakennus. Se on pieni ja siinä on komea lippa. Se on kuin kioski, mutta mitä ihmettä se tekee korvessa? Mikä on sen tarkoitus? Jos joku tunnistaa tämän rakennuksen ja tietää sen tarinan, niin voisiko laittaa kommentin?
Söin eväsvoileivät keskellä suota todella saharamaisella paikalla. Aurinko paistoi ja luonnon rauha oli läsnä. Siis rauha on läsnä kun sammuttaa oman kelkan. Kelkan ääni on aivan hirveä ja olen siitä harmissani. Toivottavasti en häiritse sillä muita luonnossaliikkujia. Itse peitän ääntä kuuntelemalla koko ajan korvanapeista musiikkia. Musiikki tulee puhelimesta ja tämä aikaansaa myös sen, että kuulen puhelimen soinnin siitä, että musiikki lakkaa kuulumasta. Tämä on myös paras tietämäni soittoääni myös yleensäkin. Vaikkapa jäällä kävellessä. Soittoääni hiljaisuus. Sound of silence.
Ajoin kelkalla 46 kilometriä virallisia reittejä pitkin. En nähnyt koko päivänä yhtään ihmistä. Nyt on sunnuntai ja kelkkailukelit ovat parhaimmillaan. Veikkaan, että yläkuusamossa Rukan ympäristössä käy mieletön pärinä ja pörinä. Täällä idässä saa pöristä aivan yksikseen. Häiritä melulla lähinnä itseään. Kun ei kuvattavia ihmisiä matkalle sattunut, niin otin kuvan siitä ainoasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti