Kävin Mäntässä. Hauskaa oli kun tapasin ihmisiä, niin useat sanoivat tyyliin: "Mukavaa nähdä sinua pitkästä aikaa." Vastasin heille, että olen ollut Mäntästä pois kolme päivää. Bensaa tankatessa entinen naapuri huikkasi, että olet tullut etelään lomalle. Hauskaahan se oli. Jouduin kuitenkin hoitelemaan joitakin entiseen työhön liittyviä juttuja. Ei paljon, mutta silti tuli välillä tunne, että monta juttua on vielä jäänyt kesken ja ne painoivat hiukan. Uuden toimitusjohtajan kanssa käytiin asioita läpi, mutta suurin osahan on aina sellaisia palokuntajuttuja, joissa eteen tulee ongelma tai ratkaistava asia ja siihen on vain keksittävä ratkaisu. Uusi toimitusjohtaja tekee alkuvaiheessa sekä vaimoni, että minun tehtävät ja hän sanoikin, että helppojahan ne sinun työt on, mutta Marken töissä on enemmän vaikeutta. Melkein loukkaannuin, mutta en kuitenkaan. Johtajalle johtaminen on helppoa, mutta se ruohonjuuritekeminen tuottaa vaikeuksia. Olenkin ollut onnellisessa asemassa useita vuosia, kun vaimoni on hoitanut kaiken sen paperityön, jota näihin hommiin liittyy.
Olin yötä vanhempieni luona. Eilisen aamupäivän hoitelin työasioita ja sitten iltapäivällä lähdin Hattulaan katsomaan miten veneeni Martta jaksaa. Marttahan on vuonna 1979 valmistunut puuvene, joka on ollut omistuksessamme noin viisi vuotta. Vene on nyt täydellisessä remontissa ja se oikeasti rakennetaan runkoa lukuunottamatta käytännössä uudelleen. Veneen kajuutta ja välikannet on nyt purettu ja katsoimme veneenveistäjän kanssa kuinka tästä edetään. Materiaalit on jo hankittuna ja Martasta tulee kuin uusi. Veneen nimi on Martta ja se tulee siitä, että kutsun myös vaimoani välillä Martaksi. Jos siis heitän Martan järveen, niin lukijoiden pitää asiayhteydestä koittaa päättää, kumpi Martta järveen lensi. Vene/laiva valmistuu ensi juhannukseen mennessä ja minulla on haave, että otan Martan Marttaan ja lähdemme seilaamaan kohti auringon nousua, sekä laskua. Se olkoon seuraava haave ja etappi.
Olen ollut facebookissa nyt joitakin vuosia. Maaliskuussa kun olin koe-erakkoudessa, niin olin kuukauden käymättä naamakirjassa. Juuri äskettäin laitoin sinne vistin, että Erakko Eräjorma poistuu sieltä toistaiseksi. Vaikka erakkouttani jo naureskellaan, koska olen niin paljon ihmisten kanssa, niin erakkona 450 facebookkaverin kanssa on vähän vaikea yhtälö. Muutenkin vähennän nyt kontaktointia ihmisten kanssa ja koitan elää pienempää elämää. Olen näitä blogeja aina statuksessani jakanut, mutta nyt tänne pitää löytää ilman vinkkejä ja linkkejä. Teitä lukijoita on päivittäin jotain 40 ja 150 välillä. Jos olen mainostanut, niin silloin paljon ja jos en niin vähän. Niin pitkään kun itse näitä jaksan kirjoittaa, niin aion kirjoittaa, sitten lopetan.
Viime viikko oli harjoittelua, koska tiesin, että palaan vanhaan jo torstaina. Nyt seuraava liikahdus etelään on vasta kuukauden päästä. Kuukausi täällä pohjoisessa on edessä. Tiivistä opiskelua ja metsissä samoilua. Olen jo keksinyt aiheen mitä kuvaan meidän lopputyönäyttelyä varten. Varmaan otan satoja kuvia, joista valitsen näyttelyyn kymmenen viiva viisitoista parasta. Yhtään ruutua ei ole vielä otettu, koska enhän vielä tiedä miten kuvia otetaan. Siksi kai koulua käyn? Vai?
Aamulla heräsin varttia vaille kolme ja pyörin vähän aikaa. Nousin ylös ja lähdin ajelemaan kohti pohjoista. Ennen puoltapäivää olin jo mökillä. Pienet unoset ja Taivalkoskelle taidenäyttelyn avajaisiin. Aika kivaa oli olla avajaisissa, kun ei itse ollut tarvinnut laittaa rikkaa ristiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti