Laiskat aivot ovat paholaisen työpaja! Näin minulle on joskus opetettu. Nyt kun olen koittanut laiskistuttaa aivotoimintaa, niin ajatukset ovat alkaneet kiertämään aika lailla mukavasti. En kuitenkaan ole huomannut, että ajatuksiin olisi tullut paholaisen ajatuksia. En ole alkanut suunnittelemaan rikoksia, enkä muutakaan mitä paholaisen töiksi voisi helposti kuvitella. Ennemminkin kaikenlaista positiivista toimintaa olen alkanut pohdiskelemaan. Tulevaisuuden suunnitelmista en vielä tiedä mitään, koska en suunnittele tulevaa kovin pitkälle. Välillä kyllä näen selviä visioita, mutta heitän ne mahdollisimman pian romukoppaan. Mukavaa sinänsä on, että mietin tulevaisuutta. Siellä siintää moniakin aivan kelpo mahdollisuuksia. Olen vain oppinut, että kun ei turhia suunnittele, niin paine on pienempi.
Tänään katselin eduskunnan kyselytuntia. En ihmettele, että sitä joskus teatteriksikin sanotaan. Mitenkähän saisi sen politiikan vähän vähemmäksi politiikasta. Siis nyt kun on kriisi päällä, niin pitäisi miettiä enemmän yhdessä, että miten tästä selvittäisiin. Siis ensimmäisenä pitäisi sanoa, että: "Hei me ollaan kaikki kusessa." Entinen pääministeri, moittii entistä valtionvarainministeriä ja siis nykyistä pääministeriä, vaikka itse tietää aivan hyvin, että olisi toiminut aivan samalla tavalla vaikka olisikin nykyinen pääministeri tai valtionvarainministeri. Suomi vaatii vakuuksia, koska niin tuli ennen vaaleja Perussuomalaisten pelossa luvattua. Tämä keikuttaa koko maailmantaloutta ja Timo Soini kerää pisteet. Perussuomalaisilla on hyvä tilanne, sillä mitä enemmän venettä keinuttaa ja ennustelee Kreikan velkasaneerausta, niin sitä varmemmin Kreikka joutuu velkasaneeraukseen ja sitä enemmän Timo Soini voi sanoa olleensa oikeassa. Kannatus kasvaa.
Kreikassa oli tänään julkisten alojen lakko. Kansalaiset vastustavat säästöjä. Se on vähän sama kun meidän lapset ovat joskus pyytäneet jotakin ja kun olen sanonut, että emme voi ostaa, kun meillä ei ole rahaa. Lapset ovat sitten vähän aikaa murjottaneet, mutta lopulta kuitenkin ymmärtäneet, että jos ei ole rahaa, niin ei voi ostaa kaikkea kivaa. Mitenkähän lakkoilevat Kreikkalaiset ovat ajatelleet hoitaa tämän oman ongelmansa. Käsittääkseni he myös haukkuvat koko ajan muita euroopan maita, kun nämä eivät anna rahaa ja vaativat heiltä ikäviä säästötoimenpiteitä. Kreikka on vähän niin kuin pieni lapsi, joka ei ymmärrä. Demokratia on syntynyt Kreikassa. Jospa siellä nyt demokraattisella kansanäänestyksellä vaadittaisiinkin lisää rahaa muilta mailta ja elintason säilyttämistä entisellään. Sivistys on lähtenyt Kreikasta, eikä se ole sinne koskaan palannut.
Mutta ei tämä maailmantaloutta ravisuttava kriisi ole yksin Kreikan eikä kreikkalaisten vika. Me vaan ollaan vuosikausia elätelty ajatusta jatkuvasta kasvusta. Jatkuvaa kasvua on koko ajan ollutkin, mutta jos reaalikasvu on ollut x prosenttia, niin kaikkinainen kulutus on kasvanut x + yksi pronsenttia. Joskus se katto tulee vastaan. Nyt se on tullut Kreikassa ja lumipallona vyöryy myös muuhun eurooppaan. Nyt sitten kansantaloustieteen perusteet lukeneet sanovat, että kasvu on kaiken edellytys. Mutta missä on kasvun rajat? Pitääkö vielä ostaa yksi lisätelevisio? Ostanko vielä yhden tietokoneen? Auton? Vaatteita?
Mutta oli miten oli, niin keväällä ostan yhden uuden kameran. Ei muuten, mutta solidaarisuudesta Japanilaisia kohtaan. Jos ette muista, niin siellä oli juuri maanjäristys, tsunami ja käsittääkseni pari ydinvoimalaa savuaa edelleen. Että siksi vain ostan kameran, en itsekkäistä syistä. Eikös niin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti