Rakas päiväkirja. Anteeksi, että en ole kirjoittanut taaskaan moneen päivään. Erakolla on ollut niin kiirettä ja olen tavannut niin paljon ihmisiä, että olen sosiaalisen ähkyn vaivaama. Yritän nyt kuitenkin lyhyesti kirjata tapahtumia viikonlopulta.
Viikonloppu meni siis Nature Photossa Kuusamotalolla. Katselimme tuhansia ammattiluontokuvaajien ottamia kuvia. Kuulimme paljon tarinoita luontokuvaajan työstä ja saimme paljon vinkkejä kuvaamiseen. Vaikka vaimoni lähti alun perin vain joukon jatkoksi, niin hän nautti olostaan silminnähden. Paras juttu oli Kuusamosta kertovan luontodokumentin maailmanensi-ilta, joka oli lauantaiaamuna. Dokumenttiä on kuvattu kolme vuotta ja se kertoo vuodenajoista Kuusamon seudulla. Erittäin hienoa kuvaa ja hyvin tehty ohjelma. Se tulee joskus lähiaikoina joltakin yleisradion kanavalta.
Kun elokuva tulee DVD:lle, niin hankimme sen tänne ja pakkonäytämme kaikille mahdollisille vieraillemme. Kun olemme olleet täällä pohjoisessa, niin Marketta on usein sanonut, että olisi mukavaa olla täällä kokonainen vuosi, jolloin näkisi kaikki vuodenajat ja niiden siirtymät. Tämä dokumentti kertoi juuri samalla idealla Kuusamosta ja ennen kaikkea sen luonnosta. Elokuvaa katsoessamme, tulimme molemmat erittäin vakuuttuneiksi tästä meidän ratkaisustamme. Elokuvan nimi on Pohjoisen taivaan alla.
Avasin myös sunnuntai-iltana metsästyskauden. Kuten ennustelin, niin jätin aseen mökille pussiin ja otin mukaan kaksi kameraa. Helsingin veljeni oli mukanani pyövelinä. Pari seisontaa vanhalle jäljelle oli ensi alkuun. Illan jo alkaessa hämärtää lähestyimme mökkiämme. Ensin soi veljeni puhelin. Sitten omani. Vastasimme molemmat ja kailottelimme suureen ääneen ja samalla valuimme pikkuhiljaa mäeltä kapealle suolle. Kuulin puhuessani teeren lähtöäänen. Heti perään toisen ja sitten vielä muitakin. Löpetimme puhelut ja sanoin, että siinä niitä teeriä sitten olisi ollut. Puhelimessa pölisemällä ei metsästämisestä tule oikein mitään. Jos siis joskus olen puhelinhiljaisuudessa pitkään, niin tässä on myös yksi syy. Tästä lähtien en vastaa puhelimeen jos metsästän.
Kello on seitsemän aamulla ja lähden aamupalan tekoon. Tänään koulussa katsomme toistemme kuvia juhlasalin isolta skreeniltä ja arvostelemme niitä. Ei. Vaan arvioimme toistemme kuvia hyvässä hengessä.
Huomenna on luvassa pieni vaellusmatka Riisitunturille. Mukavaa käydä siellä, kun se on uusi tuttavuus. Olen kuullut siitä paljon hyvää. Sain myös eilen omat vaelluskenkäni, joita olenkin kaivannut. Ne olivat jäänet ystäväni Paulin autoon ja hän sitten lähetti ne matkahuollolla tänne.
Nyt on taas aika ottaa vähän rauhallisemmin ja iltaisin erakkoutta harrastaa yhdessä vaimon ja kolmen koiran kanssa. Kirjoittenkin toivottavasti taas jostain tapahtumasta vähän tarkemmin. Jos ottaisi mallia naapurikylän suuresta pojasta Kalle Päätalosta. En kyllä ole lukenut yhtään hänen kirjaansa, mutta tarkasti hän kuulemma kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti