Tulen juuri perunannostosta. Oikein piti tarkastaa blogista, että milloin me ne siemenet maahan laitettiinkaan. Kesäkuun 22 päivän blogissa -Jukolan Jussina- kerron, että reissun tarkoituksena täällä on ollut laittaa perunat maahan. Niin muistelinkin, että ennen Juhannusta ne saatiin laitettua. Perunamaa on suunnilleen kuusi metriä leveä ja ehkä kymmenen tai kaksitoista metriä pitkä. Vakoja on kuusi kappaletta. Tänään nostimme puolet. Laitoimme siemeniä kesällä muistaakseni kaksikymmentä kiloa ja nyt satoa on jo nostettu vähintään tämä määrä. Eli perunan määrä ainakin tuplaantuu. Vai pantiinkohän me kymmenen kiloa? Joka tapauksessa todella hyvän näköistä perunaa on nyt säkillinen tuossa kellarin ovella.
Perunamaalle on tältä järvimökiltä 25 kilometriä, joten edestakainen matka on 50 kilometriä. Se tulee ajettavaksi nyt vielä toisenkin kerran. Perunan nostosta tulee kilometrejä sata. Autoni vie kymmenen litraa sadalle, joten polttoainekulu on 16 euroa. Ostin uuden talikon, joka oli suomalainen Fiskars. Ainut, että kaupasta kävellessäni huomasin, että se on valmistettu Puolassa. Hinta oli kuitenkin komeat 64 euroa. Talikko oli siis puolalainen, mutta hinta suomalainen. Siemenperunatkin maksoivat varmaan jotakin. (veljeni osti ne) mutta jos siemenet maksoivat kympin, niin päästään tulokseen. 16 + 64 + 10 + 8 (istutuksen bensat) = 98 euroa. Perunoita tulee siis n. 50 kiloa, joten hinnaksi jää euro 96 senttiä per kilo.
Toisaalta puolentoista tunnin kuntosamaksu saattaa kaupungissa olla varmaan kymmenen euroa? Perunat ovat varmasti luomua. Lähiruokaa. Niin ja vaikka talikko oli puolalainen, niin se kestää myös seuraavalle satokaudelle mainiosti. Eli kyllä tämä perunanviljely pitkällä tähtäyksellä on kannattavaa.
Yksi huono puoli on vain siinä, että me olemme vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja emme syö perunaa nyt laisinkaan. No jos salaa vaimolta jonakin iltana yhden perunan keittäisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti