Aamulla Aatos soitteli, että ovat hirviporukan kanssa menossa meidän maalta ajamaan hirviä. Olin unen pöpperössä ja sanoin, että iliman muuta. Kun sitten rauhallisesti heräilin ja kaffetta keittelin, niin päätinkin ryhtyä puuliiterin siivousoperaatioon. Puuliiteriin on kertynyt kaikenlaista rakennusaikaista roipetta ja ne pitäisi vähän järjestellä uudelleen, jotta kevättalvella tekemämme puut saadaan talveksi sisälle.
Tehtiin siivousta pari tuntia ja sitten vasta söimme aamiaista. Syönnin jälkeen menimme ottamaan lauantain kunniaksi päiväunet. Otanhan toki arkenakin päiväunet aina koulun jälkeen. Lauantaiunet ovat vain pari tuntia varhemmin.
Heräsin todella syvästä unesta ja keittelin kahvit. Kahvin jälkeen päätin lähteä metsään veljeni koiran kanssa. Tämän jänisongelmaisen ja kaukohakuisen koiran olen päättänyt laittaa kanalintukuntoon tänä syksynä. Puin koiralle huomioliivit ja samalla juttelin mukavia. Rapsuttelin ja kertoilin, että nyt mennään kanalintuja jahtaamaan eikä jäniksiä. Eihän koira minun puheista mitään ymmärtänyt, mutta vaistosi varmaan, että nyt mennään johonkin erityiseen juttuun. Omat koirani katselivat sängyltä selvästikin kateellisena ja uteliaana.
Kun tulimme ulos, niin sanoin koiralle lempeästi että istu. Koira istui ja sitten sanoin: Vapaa. Koira käveli rinnallani sillalle ja siinä istutin koiran uudestaan. Odottelimme vähän aikaa ja sanoin: Hakuun. Koira lähti varovasti menemään ja annoin mennä sen noin kymmenen metriä ja sanoin tänne. Koira tuli ihmeissään luokseni ja hyvittelin sitä ja sanoin hakuun. Koira lähti menemään puolijuoksua ilmaa haistellen. Kun koira oli noin viidenkymmenen metrin päässä, niin kutsuin sitä kahdella vihellyksellä, joka on sama kuin tänne. Koira hävisi, mutta minä pysähdyin samoille jalansijoille ja vihelsin uudestaan. ajattelin jo, että sinne hävisi taas.
Ei hävinnyt. Koira tuli luokseni ja kehuin sitä ja päästin heti uudelleen hakuun. Toistin tätä vähän väliä. Siis pistin koiran hakuun ja jopa sain kädellä näytettyäkin mihin suuntaan hänen pitäisi mennä. Koira hävisi kyllä näkyvistä ja samalla itse etenin haluttuun suuntaan noin 50 - 100 metriä. Pysähdyin ja vihelsin kaksi kertaa. välillä koira tuli minuutin päästä välillä neljän, mutta itse en liikkunut mihinkään. Kun koira tuli, niin kehuin ja silittelin hetken ja sitten päästin koiran taas hakemaan. Etenimme näin noin puolen kilometrin päähän ja silloin takaoikealta tulikin.. Omat koirani. Vaimo oli päästänyt koirat normaalisti ulos pissille, mutta oma vanha koirani tietenkin kuuli viheltelyjäni ja vainullaan etsi meidät. Hyvin alkanut koulutus meni vähän sekaisin.
Päätin kuitenkin jatkaa samalla metodilla. Opetettavana oleva koira selvästikin menetti keskittymiskykyään, mutta edelleen odottelin aina siinä paikassa jossa vihelsinkin. Pisimmillään istuin kivellä kahdeksan minuuttia. Näissä tilanteissa tupakointi olisi hyvä keksintö. Vihellysten välillä odotellessa voisi poltella tupakkia.
Olimme jo palaamassa takaisin päin kun joen varresta kuului ajoonlähtöääni. Vihelsin välittömästi kaksi kertaa ja sitten vielä uudestaan. Parin minuutin päästä koira tulikin luokseni. Istutin sen viereeni ja juttelin taas leppoisasti ja opettavasti jänisten epäkiinnostavuudesta ja kanalintujen viehätyksestä. Koira tärisi, mutta rapsuttelin sitä lempeästi. Päästin koiran taas hakuun. Loppumatka menikin taas oikein mukavasti. Koira pysyi näköpiirissä ihan kohtuullisesti. Mielestäni kuten nuoret innokkaat koirat normaalistikin.
Tulimme sillalle ja olin jo iloinen hyvin menneestä harjoituksesta. Suunnittelin jo tekstiviestiä, jonka lähetän veljelleni. Omat koirani nousivat sillalle ja... Juuri vieressä ollut koulutettava hävisi jonnekin. Vihelsin. Vihelsin uudestaan, mutta koiraa ei näkynyt missään. Kävelin harmistuneena mökin terassille. Kuulin parin sadan metrin päästä ajoäänen. Se oli lyhyt. Pistin omat koirat sisälle ja pyysin vaimoltani kahvia. Viheltelin ja päätin lähteä hakemaan koiran pois metsästä.
Sanoin vaimolle, että koiria ei saa päästää ulos tuntiin. Otin haulikon ja lähdin kävelemään puronvartta. Vihelsin välillä. Metsästä ei kuulunut mitään. Pysähdyin katsomaan puron virtausta koskipaikassa. Silloin selkäni takaa kuulin pyyn lähtevän. Käännyin ja näin pyyn lentävän. Missä yksi pyy, siellä myös toinen pyy. Katsoin tarkkaavaisena metsää ja kuulin kuinka toinen pyy lähti pensaan takaa. Mutta missä kaksi pyytä, niin siellä kolmaskin.. Katsoin puita ja kuinka ollakaan oksalla istui lintu. Nostin haulikon ja ammuin. Lintu putosi kassakaappina maahan. Menin linnun lähelle ja vihelsin kaksi kertaa. Jäniskoira juoksi luokseni ja alkoi istumaan minusta viiden metrin päähän ja linnusta seitsemän. Odottelin kaikessa rauhassa ja mietin, että eikö todellakaan koira haista pyytä.
Meni hetki ja huomasin, että koiran nenä alkoi käydä. Sanoi sille, että hakuun. Koira lähtikin varovasti menemään ja käveli melkein linnun yli. Pysähtyi seisomaan lintu suunnilleen takapuolen alla ja sitten yhtä-äkkiä pyörähti 180 astetta ja iski nokkansa lintuun. Sanoi hyvä ja otin linnun pois. Sanoin koiralle, että näitä me ollaan täällä hakemassa, eikä jäniksiä. Kävelin lintu kädessä mökille ja koira ilman eri käskyä kulki perässäni. Saa nähdä oppiko se tällä reissulla jotakin. Hyvää tuuria oli kyllä tällä kertaa matkassa.
Parempi pyy pivossa, kuin kymmenen oksalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti