Eldankajärven jää... On taakse jäänyttä elämää.

Kävimme tankkaamassa Uhtuassa. En millään meinannut saada bensapumppua käyntiin. En myöskään ollut yhtään varma ensin, että pitääkö ensin maksaa vai jälkikäteen. Kävin kysymässä sisällä, mutta poika ymmärsi ehkä suomea, mutta ei saanut tuotettua sanaakaan. Näytti, että paina nappia. Minä menin ja painoin, mutta ei lähtenyt pumppu käyntiin. Viimein poika tuli ja painoi samaa nappia. Ja pumppu käynnistyi. Ehkä me hipaisinkytkinhiplaajat, emme enää muista miten nappeja painellaan. Tankkasin auton täyteen ja hinnaksi tuli noin 67 senttiä litralta. Siis jotain 60-70 senttiä kurssista riippuen. Se on melkein euron halvempaa kuin Suomessa.

Lähdimme kohti kiskis -kukkuloita. Muistelette laulua Eldankajärven jää, niin siinä kerrotaan juuri tästä paikasta. Suomalaiset ja venäläiset olivat asemasotavaiheessa noin kilometrin päässä toisistaan. Venäläiset Munakukkulalla ja Suomalaiset makkarakukkulalla. Tanella oli tarkat ajo-ohjeet paikalle. Lähdimme siis Uhtuasta kohti Suomea. Täällä on vaikeaa arvioida kilometrejä, mutta ajoimme ehkä vajaan tunnin. Opaskirjassa kerrotaan, että koski menee tien ali. Se on kiskis- joki. Ajoimme ensin sen yli, mutta peruutin ja totesimme, että pakko olla tämä. Jatkoimme matkaa ja tien varressa olikin suuri kyltti sekä venäjäksi, että suomeksi. Teksti meni jotenkin näin: Historiallinen muistomerkki. Näille Kiskis-kukkuloille pysäytettiin saksalaisten fasistien sotajoukko vuosina 1941-1944. Nauroimme, että olemme Saksalaisten fasistien jälkeläisiä. En muuten tiedä miksi näillä on niin hassu nimi kuin kiskis-kukkulat. Onko kiskis-karkit saaneet nimensä täältä?

Vasemmalla puolella oli suuren rinteen päällä tykki, joka osoitti Suomeen. Rinteen puolivälissä oli Sosialistista realismia edustava veistos, jossa uljas Neuvostotaistelija on konepistooli vyötäröllä. En hölmöyksissäni lähemmin katsonut mitä materiaalia se oli, mutta se oli hopeoitu. Tai siis hopeamaalilla maalattu. Kukkulalle johti betoniportaat ja patsaalle polku jonka varteen oli laitettu pienii kivviii. Tuli mieleen Rokan Antti, joka kieltäytyi laittamasta pienii kivvii herroloitten polkujen varsiin. Joku ei ole kieltäytynyt.

Tutkailimme juoksuhautoja ja polkuja rinteen takana ja yritimme kuvitella minkälaista täällä on ollut 70 vuotta aikaisemmin. Kun olimme aikamme tutkaillut, niin oli Taunon esityksen aika. Taunon isä on sotaveteraani ja sen kunniaksi Tauno esitti tykin edessä Eldankajärven jään kolmannen säkeistön.
Sanat löytyy googlaamalla helposti.

Esityksen jälkeen käppäilimme vielä rauhallisesti alueella ja jatkoimme matkaa kohti makkarakukkulaa. Makkarakukkulalla oli myös pienen pieni Suomussalmen veteraanien laittama kyltti. Sortuneita juoksuhautoja löysimme helposti samoin kuin asemia. Kukkulan alla näkyi pieni järvi, joka on siis tuo legendaarinen Eldankajärvi.  Seuraava kohteemme on paratiisi maan päällä, eli Venehjärvi. Siitä kirjoitan seuraavassa blogissa.