Autolla kiveen ja nopeasti kohti kotimaata.

Aamulla varhain lähdin raitille kävelemään kameran kanssa. Aurinko paistoi ja ihmisiä ei näkynyt ollenkaan. Sain rauhassa ottaa kuvia taloista ja talojen pihoista. Kiertelin kylällä kaikessa rauhassa ja palatessani tapasin vanhan miehen. Juttelimme siinä kaikenlaista. Kertoi olleensa sähkömies ja nyt eläkkeellä. Eläke on 7 000 ruplaa kuukaudessa. Vaimon kanssa yhteensä saavat 11 000 ruplaa. Kysyin, että pärjääkö sillä. Hän sanoi , että kyllä sillä pärjää jos ei votkua juo. Pyysin saada ottaa kuvan ja hän suostui. Toki ota vaan. Sitten kysyin, että pahastutteko, jos annan teille vähän rahaa. Toki en pahastu sanoi hän. Annoin kaksisataa ruplaa. Juteltiin vielä hetki ja jatkoin matkaa.

Kävin vielä toisen kierroksen aamiaisen jälkeen. Silloin jututtelin paria kylän miestä. Kysyin heiltä, että kumpi on parempi Neuvostoliitto vai Venäjä. Molemmat yhteen ääneen sanoivat, että Neuvostoliitto. Kun oli Neuvostoliitto, niin meillä kaikilla oli töitä. Nyt ei ole kellään työtä. Kaupassa joitakin ja palokunnassa. Taimitarhalla pari henkeä, mutta muuten ei kellään. Aloin uskoa siihen 85% työttömyysasteeseen.

Lähdimme ajelemaan kohti Kostamusta. Olin ajanut pari päivää ja nyt oli Paulin vuoro. Pauli hyppäsi rattiin ja matka kohti suomalaisten rakentamaa metsäkombinaattia alkoi. Pauli ajeli vähän lujempaa kuin minä ja toki suurempaa kaupunkia lähestyttäessä tiekin oli hiukan parempi. Lana oli ehkä käynyt täällä päin useammin kuin kauempana. Yhtä-äkkiä tienmutkan takana tiellä oli iso kivi. Huusin, että varo kivi, mutta Pauli ajoi sen yli. Hirveä kolina auton alta, mutta auto pysyi tiellä. Kuljettaja pysäytti auton tienlaitaan. Menimme katsomaan ja oikea takarengas oli tyhjänä. Kolinasta päätellen, jotain muutakin oli saattanut rikkoontua.

Olin ostanut uudet renkaat juuri ennen lähtöä. Samalla katsoin myös missä vararengas sijaitsee tässä meille tuoreessa autossa. Ryhdyimme siis renkaanvaihtoon. Saimme renkaan vaihdettua helposti ja matka jatkui kohti Kostamusta. Auton alta kuului todella pahoja ääniä. Linkutimme kaupunkiin ja aloimme etsiä korjaamoa. Auto vinkui ja pörisi. Viimein pysäytimme erään miehen ja hän pohti ja pohti ja sanoi, että parempi varmaan kun ajatte Suomen puolelle. Venäjällä vissiin ladat korjataan itse. En tiedä.

Niinpä nilkuttelimme parikymmentä kilometriä kohti rajaa. Samat operaatiot tullissa. En löytänyt ensin rekisteriotetta ja jouduin jonon hännille. Kävin autosta etsimässä ja en löytänyt. Pauli sitten otti paperinipun ja siellähän se oli puoliksi taitettuna muovikelmun pohjalla. Taas jonoon ja viimein auton syynäykseen. Konepelti auki ja kaikki luukut taas syynättiin. Viimein kohti suomea. Suomen tullissa tullimies vilkaisi passin ja pääsimme nopeasti matkaan. Aloin heti soittelemaan korjaamoita matkanvarrelta ja viimein sain kiinni Ämmänsaaren teboilin, jossa huoltomies oli vielä töissä viiden jälkeen. Nilkuttelimme sinne vararenkaalla äänekkäästi. Auto nostettiin pukille ja näimme mitä kivi oli aikaansaanut. Vaikka tässä Volvossa on pakoputkisto koteloitu auton keskelle, niin silti putki oli saanut siipeensä pahasti ja se hankasi gardaaniin.

Korjaamomies teki siihen väliaikaisen virityksen sekä löysi vielä naapurirengasliikkeestä juuri samanlaisen renkaan kuin räjähtänyt oli. Rangas alle ja matkaan kohti Kuusamon mökkiä. Kun pääsimme isolle tielle, niin alustasta kuului taas melkoista murinaa. Ajoimme kuitenkin parisataa kilometriä mökille. Meiltä jäi se Kostamus oikeastaan näkemättä, mutta se ei niin harmita kun nämä Karjalaiskylät oli pääkohde. Meille tuli kiire päästä kotimaahan ja saada auto korjaukseen.

Seuraavana päivänä vielä veimme auton Kuusamon kirkolle syyniin ja siellä putkea viritettiin vielä uudelleen. Nyt ääni kuuluu 60 nopeudesta 80 nopeuteen. Auto on vietävä merkkikorjaamoon ja otettava se pakoputki kokonaan pois ja katsottava kokonaisvauriot. Toivottavasti vakuutusyhtiö tukee remonttikustannuksia.

Venäjän reissun jälkeen olimme vielä pari päivää mökillä ja vaeltelimme metsässä.  Hyvä reissu oli kaikkinensa ja aion mennä vielä uudestaan. Seuraava kohde saattaisi olla vaikkapa Solovetskin saaret Vienanmeressä. Siellä on luostareita ja jos erakkous ei Kuusamossa onnistu, niin ehkä siellä löytyy hiljainen nurkkaus.