Roosa Remsun majatalo

Bongasimme siis tämän majatalon nimen Karjalaoppaasta. Se vain kuulosti niin hyvältä. Kun tulimme pihaan tarkkojen ohjeiden jälkeen, niin minkäänlaista kylttiä ei näkynyt. Pusikossa nuori poika söi vadelmia ja häneltä sitten kysyttiin. Poika pinkaisi sisälle ja me kävelimme myös taloa kohti. Keltaiseksi maalattua taloa. Rappusille tuli ystävällisen näköinen vanha nainen. Kertoi olevansa Roosa. Kysyimme , että olisiko huoneita vapaana, mutta hän epäröi. Sanoi, että on sukulaisia kylässä ja pieni vauvakin. Huomenna on tulossa lisää sukulaisia. Kysyi kuinka pitkään olemme. Välillä sanoi, että taidan ohjata teidät naapurille. Lopulta sitten kysyi lähtöaikaamme ja kun sanoimme, että aamiaisen jälkeen, niin sitten hän suostui.

Menimme pihassa olevaan vanhaan harmaaseen päärakennukseen. Eteisen lattia vähän notkahti kävellessä. Roosa esitteli taloa, jossa oli museo. Vanhoja esineitä sekä karhuntalja seinällä. Huoneet olivat siistejä ja miellyttävän viileitä. Kaikissa huoneissa oli vain sänkyjä melkein vieri vieressä. Kaikkiaan neljätoista kappaletta. Sanoimme , että tämä kelpaa mainiosti ja kysyimme mitä maksaa? Iltaruoka, aamiainen ja sauna sekä majoitus. 30 euroa hengeltä. Ja halusi rahan nimenomaan euroina. Teimme kaupat. Kysyin vielä, että onko kyly musta, niin Roosa sanoi nauraen, että melkein musta.

Sovimme ruokailun seitsemäksi illalla. Väliajalla oleilimme, niin kuin edellä kerroin. Seitsemältä menimme syömään. tarjolla oli hyvää perusruokaa kauniisti laitettuna. Perunoita ei ollut, mutta makaroonia. Hyvää salaattia ja lihapullia. Roosa tuputti ja tuputti ruokaa, niin kuin karjalaisilla on tapana. Tarjoiluapuna oli Tamperelainen miniä, joka oli käymässä. Hän on inkerin suomalaisia ja hänellä on kaksoiskansalaisuus. Hän kertoi myös käyneensä Mäntässä ja , että hänellä on koulutuspaikka Ammattikorkeakoulussa Mäntässä, mutta pienen lapsen vuoksi haluaisi siirtää aloittamista vuodella. Pieni on maailma.

Syötyämme pidimme pienen sulattelutauon ja menimme saunaan. Sauna oli pihapiirissä ja se oli tosiaankin melkein musta. Katto oli matalalla ja matkakumppanini, jotka kumpikaan eivät ole mitään koripalloilijoita löivät päänsä kattoon. Selvästi näki ilmeestä, että se ilahdutti heitä. Saunoimme ja vilvoittelimme useaan otteeseen. Pesuvedet tehtiin vateihin vanhaan hyvään tyyliin. Kiuas oli muuten suomalainen Harvia.

Iltaa istuimme pihanurmikolla tarinoiden. Silloin tällöin saattoi auto mennä ja kylän koiratkin jolkottelivat ohi. Kyllä maalla on mukavaa. Meidän juttusilla kävi myös naapurimajatalon emäntä. Hän kysyi tiukkaan sävyyn, miksi tulimme Roosan majataloon eikä hänen. Hänellä myös hyviä huoneita. Selvästi asiakaskateutta oli ilmassa. Hänen majatalossakaan ei näkynyt minkäänlaista kylttiä. Eivät ole täällä varmaan kuulleetkaan kyltin voimasta. Pitäsi varmaan myydä heille neonputkia?

Aamupalalla oli riisipuuroa ja kananmunia. Leipää ja leikkeleitä. Oikein hyvä tuhti aamiainen. Kun tuli maksun aika, niin annoimme 100 euroa. Hän kysyi, että miksi, niin sanoimme, että oli niin hyvä palvelu ja hyvät ruuat. Minulta löytyy Roosan puhelinnumero, jos joku on menossa.