Uhtua eli Kalevala. Kalevalan nimen kaupunki on saanut joskus Neuvostoaikaan. Saavuimme kylän raitille ja ajellen etsimme ennakkoon etsittyä hotelli Velttiä. Tietojemme mukaan hotelli sijaitsee järven rannalla. Käytössämme oli myös Karjalan opaskirjanen, jossa on kaupungin kartta. Uhtua sijaitsee todella kauniilla paikalla Keski-Kuittijärven rannalla. Matalaa omakotiasutusta suurimmaksi osaksi, mutta aivan hotellimme vieressä oli myös valkotiilestä tehtyjä nelikerroksisia kerrostaloja. Lautasantenneja seinissä olevia vähän nuhjuisen oloisia taloja. Hotellille ajettiin näiden talojen pihan poikki. Nämä pihatiet olivat hyvin kuoppaisia ja sellaisia, joihin ei lana tai lapio ole varmasti koskenut koskaan näiden teiden valmistumisen jälkeen.
Hotelli Velt näytti pihalle päin hyvässä maalissa olevalta ja kaikin tavoin idylliseltä. Se on rakennettu 2004. Resepsuunissa kysyimme huonetta kolmelle hengelle ja sellainen löytyikin. Hinta oli 2100 ruplaa eli olisikohan se jotain 60 euroa. Hintaan ei sisälly aamiaista. Otimme huoneen. Pienessä huoneessa oli kolme sänkyä ja todella kaunis näkymä edellä mainitulle suurelle järvelle. Istuimme hetken sängynlaidalla turisemassa ja sitten lähdimme hotellin baarin kautta tutustumaan kävellen kaupunkiin. Aurinko paistoi ja kaikin puolin oli leppoisaa kävellä. Kävimme myös Hotelli Sampossa ottamassa kuvia minusta kyltin edessä. Siisti pikku hotelli oli tämäkin, joten seuraavan kerran saattaisin hyvinkin majoittua tässä. Löysimme myös kalmiston, jossa oli sankarihauta, jossa oli venäläisin kirjaimin paljon nimiä. Pojat tutkailivat niitä pitkään ja totesivat, että lähes kaikki olivat suomalaisia nimiä. Siis neuvostoarmeijan sotasankareita. Kalmistossa oli myös muistokyltti runonlaulajille, jotka ovat täällä viimeisessä leposijassa.
Menimme huoneeseen istuskelemaan ja juttelemaan ja sitten päätimme mennä illalliselle hotellin ravintolaan. Kello oli muutaman minuutin yli yhdeksän. Hotellin ravintola oli kiinni. Tane kysyi respan tytöltä toista ravintolaa ja tyttö soittikin sinne, mutta sekin oli juuri menossa kiinni. Nälkä kurni vatsassa. Lähdimme kaupungille etsimään ruokaa. Löysimme kaupan, joka oli vielä auki. Pauli hyvänä ruuanlaittajana sai valita meille ateriatarvikkeita hotellihuoneravintolaamme. Ostimme myös pullon punaviiniä ja toisen valkoviiniä.
Menimme huoneeseemme ja Pauli alkoi kokkaamaan. Ei ollut tarjoiluastiaa, mutta se tehtiin kaupan muovipussista kääntämällä se nurin. Ainut työkalu oli Tanen Sveitsin armeijan linkkari. Kattaus oli todella hyvä ja maukas ja söimme suurella halulla. Punaviini oli jotain makeaa viinijuomaa ja vaikka tämä sakki on myös aika lailla kaikkijuomaisia, niin se viini kyllä jäi juomatta. Kaikille riitti se ensimmäinen hammasmukillinen.
Istuimme koko illan hotellihuoneessa bagisten. Aamulla söimme hotelliaamiaisen, joka maksoi kai 2-3 euroa. Paistettuja munia, leipää, juustoa ja hyvää makkaraa. Kahvi oli murukahvia, mutta maistui hyvälle. Lisäksi aamiaisella oli joitakin pullan ja sämpylän välimuotoa olevia nöttösiä, joiden vieressä oli jugurttia. Mutta hyvä aamiainen. Seuraavaksi hyppäsimme autoon ja lähdimme kohti Eldankajärveä ja muna- ja makkarakukkuloita. Tane on valmistellut tänne performanssin, jonka lupasi esittää.
Ja tarina jatkuuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti