Olen eilen ja tänään lueskellut tämän blogin vanhoja tekstejä. Täytyy sanoa, että silloin kun on rauhallisempaa, niin tekstit ovat huomattavasti parempia. Koe-erakkouden aikana ja sen jälkeen huhtikuun alussa on joitakin hyviä juttuja. Tai siis itse olen niihin tyytyväinen. Nyt kun on jotenkin kiire ja paine tai kiireen ja paineen tunne, niin nämä kirjoitukset ovat vain päiväkirjamerkintöjä. Selvästi ajatukset pyörivät vain oman navan ympärillä.
Eilen Norjassa tapahtui jotain todella käsittämättömän järkyttävää. Ensin räjähti pommi Oslossa ja joitakin tunteja sen jälkeen teloittaja meni nuorten kesäleirille ja tappoi ilmeisesti lähes sata nuorta. Näillä kahdella tapahtumalla on tämän hetkisen tutkimuksen mukaan yhteys ja minusta tuntuukin, että Oslon pommi oli vain hämäys tämän teloituksen toteuttamiseksi. Tapa päästä saarelle sisään ja saada joukot kasaan surmaamista varten. Tuhannet lähiomaiset ovat tällä hetkellä shokissa lapsen kuoleman johdosta. Juovat vettä kannu kaupalla ja hokevat, että ei voi olla totta. Ei meille voi käydä näin. Ei meidän lapsi ole voinut kuolla.
Tämä hirveä surmateko muuttaa satojen ihmisten ajattelua. Se muuttaa heidän tapaansa ajatella elämää. Osalla varmasti oma elämä lakkaa samanaikaisesti. On elämää ennen eilistä päivää ja elämää sen päivän jälkeen. Se ei ole sama elämä. Sumuinen vuosi edessä ja sen jälkeen palikoiden uudelleen miettiminen.
Meillä palikoita on mietitty nyt reilut kaksi vuotta. Keväällä päätettiin jättää tämä nykyinen elämä ja siirtyä pohjoiseen. Maaliskuussa kokeiltiin eloa metsässä ja todettiin se hyväksi. Viimeinen kesä entistä työtä ja sitten tulee muutos. Minne muutos johtaa, sitä ei kukaan tiedä. Kirjoitin maaliskuun 29. päivä blogin "Lähtölaskenta alkaa." jossa pohdin mitä tulisi tehdä. Siinä aprikoin päätöstä, joka nyt näyttää toteutuvan. Vaimokin sanoi tänään, että kyllä tämä jo riittää. Lähdetään pois.
Maailman talous on sekaisin. Terrorismi ja muut pommi-iskut lisääntyvät. Edessä on kaoottiset ajat maailmassa. Jotenkin maailmankirjat ovat sekaisin. Ihmiset ovat sekaisin. Ihmisillä on kaikki koneet ja laitteet, mutta ei kapasiteettiä käyttää niitä hyvään. Kreikkalaiset nousevat kaduille, koska heiltä viedään etuudet ja elintaso. Opettajat osoittavat mieltään kaduilla ja eivät ymmärrä, että kaikki se elintaso on velkarahalla hankittu.
Kansantalous on todella vaikea laji. Euroopan laajuinen yhteinen valuutta on huiman monimutkainen systeemi. Silloin kun euroon mentiin, niin tästä kyllä varoiteltiin myöskin. Yhdessä sinne kuitenkin mentiin ja itsekin sitä kannatin. Kannatan edelleen, mutta vaikealta tämä kyllä tuntuu. Mihin tämä vielä johtaa. Ehkä klapien hinta nousee? Puolukat menevät kaupaksi? Sienet viedään käsistä? Yksi ainakin on varmaa. Perusjutut kuten ruoka ja lämpö menevät aina kaupaksi. Ja vaikka ei menisikään kaupaksi, niin on hyvä osata itse etsiä ruokansa maastosta.
Kohta laitetaan firma kiinni ja lähdetään Helsinkiin. Aamulla tulee kone ja meidän reissaaja saapuu kotomaahan. Vietetään koko perheen voimin päivää pääkaupungissa ja illalla ajetaan kotia. Hyvältä tuntuu kun saa perheen kasaan.
Terve,
VastaaPoistamaailmankirjan sivut on sekaisin. Tulin perjantaina aamulla aikaisin lentäen Oslosta Tampereelle. Kello neljä aamulla viimeiset juhlijat taapersivat hampurilaiset kädessä vastaan. Oli vielä rauhallista. Kävelin hallituskorttelin sivuitse, uutta, juuri keksimääni oikoreittiä, kohti lentoasemabussia. Räjäytyspaikka on minulle tuttu. Se sattuu reitille ja olen mennyt siitä läpi satoja kertoja.
Tunnen myös yhden kansanedustajaksi Norjassa pyrkivän. Järjestin hänelle vierailun eduskuntaan Helsinkiin tammikuussa. Orivedellä ja Tampereellakin vierailtiin. Hän on muslimi ja itse sain mahdollisuuden seurata rukoushetkeä moskeijassa Helsingissä. Minun käsitykseni avartui hieman lisää ja nyt tapahtunut tuntuu entistäkin pahemmalta.
Hänen tarkoituksensa oli mennä sunnuntaina saarelle pääministeriä kuulemaan. Ei tullut puhetta saarelta. Tuli paljon muita puheita ja tummia pukuja. Soitin hänelle jo perjantaina myöhään molempien uutisten saavuttua Suomeen.
Järkytys on siellä valtava, mutta norjalaisilla on myös tahto ja kyky tulla yhteen vaikeina hetkinä ja yhdessä puhua surua helpommaksi.
Nyt on maanantai ja aioin käydä Purnussa savusaunassa ja rauhoittumassa, mutta katselinkin koko päivän NRK:n suoraa lähetystä netistä terroristin vangitsemisoikeudenkäynnistä ja tiedotustilaisuuksista. Ulkomailta lomalta tavoitettu norjalainen toimittaja sanoi jännittävänsä kotiin paluuta - onko maa muuttunut, mikä on tunnelma. Minuakin jännittää. Etsin sopivaa lentoa Osloon, mutta en pystynyt tekemään päätöstä.
Oslon poliisi sanoi hyvin: Tulevaisuudessakin elämässä tulee olemaan riskeja ja niin haluammekin sen olevan. Haluamme, että Oslo alkaa elää normaalia elämää.
T. Mika T.