Erämaiden Haute Couture

Kaikkein suosituimmat blogit taitavat olla muotiblogeja. Jos tähän erakkoblogiinkin ottaisi erakkomuotiosuuden? Erakkomuodissa on se etu muihin virtauksiin verrattuna, että se ei muutu niin usein kuin pintamuoti. Onkohan niitä sesonkeja nykyään neljä vai jopa vielä useampia? Voisin tässä pikkuhiljaa niitata pysyvän erakkomuodin pohjoisiin olosuhteisiin. Sarja alkaa tällä hetkellä käytössä olevasta kevätasusteesta joka soveltuu myös kaupunkiolosuhteisiin.

Asusteen yläosan muodostaa Tokmannilta aikoinaan ostettu harmaa ruudullinen kevyttakki, jonka vuori on ehtaa tikkikangasta. Tämä on hyvä käytössä esimerkiksi kun poikkeaa liiteristä hakemaan puita. Kaupunkiolosuhteissa käytän sitä myös joskus kauppareissulla. Muistaakseni tämä takki maksoi 23 euroa ja ostin sen reilu vuosi sitten. Ensimmäisen viikon jälkeen siitä irtosi toinen hihaneppari, mutta muuten kestävyys on ollut yllättävän hyvää. Tämän ruudullisen takin päälle kovemmalla kelillä laitan vihreä/oranssin kääntöliivin, joka on valmistettu fleecestä. Pääasiassa käytän vihreää puolta, mutta metsäsytolosuhteissa turvallisuussyistä oranssi puoli on päällä. Kokonaisuuden kruunaa oranssi keinoturkiskarvahattu, jota voi luonnollisesti käyttää kesät talvet. Kaupunkiolosuhteissa housut voivat olla lähes mitkä tahansa. Yläkerran kokonaisuus vie kaiken huomion pois alaosasta. Toisaalta suosittelen kuitenkin housujen käyttämistä julkisilla paikoilla.

Paras osoitus tämän kokonaisuuden erakkotyylikkyydestä on kun tyttäreni on häpeissään ja nimittää minua Urpoksi. Jostain syystä kukaan erakon luona vieraillut ei ole vastaavia laatusanoja osannut ilmaista.

Erakkotyylin kulmakiviä on myös, että en aio ostaa enää yhtään mitään vaatteita, vaan kaikki on jo hankittuna. Näitä autotallin nurkissa roikkuvia vääteläjiä sitten pöyhin tarpeiden ja kelien mukaan. Näistä sitten syntyy erämaiden Haute Couture, joka nimenä on alun  perin korkeaa ompelutaitoa ilmaiseva laatuluokitus ja jonka tuolla alun Tokmannihankinnalla jo kumosin. Varastostani kyllä löytyy myös esimerkiksi vanhoja sarkapukuja, joita ei saa oikeasti menemään rikki ei sitten millään.

Menin muuten joskus puoli vuotta sitten hakemaan edellä mainitulta Tokmannilta jotain sälää. Kun ohitin kassan, niin varashälyttimet alkoivat soida. Tiedätte varmaan sen hiukan kiusallisen tunteen, kun ihmiset katsovat vähän tyylittömästi pukeutunutta miestä, joka varmaan on pöllinyt jotakin. Yritin hymyillä viatonta hymyä, kun viereiseltä kassalta tuli totisen oloinen nainen. Nostin suunnilleen kädet ylös ja antauduin. Hän katseli tavaroitani ja sitten kysyi onko minulla täältä ostettuja vaatteita. Sanoin, että tämän takin olen joskus täältä ostanut. Hän tutkaili vaatetta ja totesi sen jo vähän kulahtaneeksi ja minäkin vielä totesin, että nappikin on jo irronnut. Helpotusksen huokaus oli, kun hän sitten vuoresta löysi varashälytinlapun, jonka sitten leikkasi irti. Mitäs jos olisinkin mennyt hankintaa seuraavana päivänä uusi takki päällä ja sama olisi toistunut?  Pitäisikö kuittia pitää jonkin aikaa mukana?

Pelastiko siis huonosti ommeltu nappi minut rikoskierteeltä?