Laavulla

Ensimmäisenä iltana mökillä tulee usein valvottua liian myöhään. Ensin lämmitetään saunaa ja ihmetellään vuodenajan tekemiä muutoksia. Päivitellään kuinka lumet ovat sulaneet ja koski kohisee. Saunotaan pitkän kaavan mukaan ja sitten on vielä kiva paistella makkaraa ja samalla lueskella lehteä tuvan pöydän äärellä. Eilen oli ensimmäinen ilta.

Aamulla heräsin kuudelta väsyneenä. Päästin koirat ulos ja kävin samalla asialla itsekin. Tulin takaisin vuoteeseen ja vaimonikin jo vähän silmiä raotti. Sanoimme molemmat, että tämmöisenä pakkasaamuna pitäisi kyllä mennä metsään, mutta väsyttää. Päätimme vielä kuitenkin torkahtaa. Uni ei tullutkaan ja niinpä päätimme syödä aamiaisen laavulla.  Melkein kuuden asteen yöpakkanen oli tehnyt tehtävänsä. Jäljellä olevilla hangilla pystyi kävelemään upottamatta. Otimme mukaan valmiiksi tehdyt voileivät joiden väliin laiton juustoa ja valkosipulia. Käärin leivät tinapaperiin.  Laitoin myös illalla syömättä jääneet makkarat folioon. Paistelin illalla meille makkarat, mutta ennen niiden valmistumista vaimoni jo veteli hirsiä autuaasti.

Kävelimme hitaasti ja rauhallisesti kohti laavua. Pysähdyimme kosken partaalla juuri siinä kohdassa, jossa noin kuukausi sitten erehdyksessä meinasin ajaa koskeen. Nyt siinä virtaa kuohuva koski valtoimenaan. Katselimme eläinten jälkiä ja kuuntelimme metsän hiljaisuutta. Koski antaa sellaisen tasaisen taustaäänen. Vaimo huomasi yhdessä ylämäessä, että moottorikelkkareitin alta kuului kohinaa. Oikeasti jalkojemme alla mäessä kuului todella voimakas veden pauhu. Kevät tulee ja vedet virtaavat kohti meriä. En ole aivan varma, mutta luulen, että se on Vienanmeri johon nämä vedet päätyvät aikanaan.

Tulimme laavulle ja laitoimme tulet nuotiopaikalle. Vaimoni sytytti ja minä vielä neuvoin hetken katseltuani, että nuotion sytyttämisessä pitäisi kyllä olla joku idea. Vaimoni raapaisi tikun ja täytyy sanoa, että harvoin olen nähnyt nuotion syttyvän niin vaivattomasti. Aivan kuin nuotion henget olisivat halunneet nöyryyttää minua. "Aina neuvomassa mokoma." Samalla kun vesi kiehui ja edellä mainitut voileivät ja makkarat lämpesivät folioissaan, niin minä kävin viemässä kauroja linnuille. Meillähän on suolla ruokinta-automaatteja, joihin laittelemme linnuille ruokaa. Levittelin jyviä myös pälville. Jyväsäkit olivat laavulla ja niinpä hiirikin oli löytänyt sinne. Varmaan paha pettymys hiirirukalle, kun nämä valtavat viljavarastot vietiin pois. No jätin minä tälle laavunvartijalle kuitenkin noin litran naposteltavaa. Sitten saa etsiä uusia ruokapaikkoja. Söimme sitten rauhassa maukkaat leivät ja makkarat nuotiokahvin kanssa kuksasta ryystäen. On se muuten ihme, että nuotiolla nokipannulla keitetty kahvi pesee mennen tullen kaikki espressot, lattet ja cappuccinot. Se porokahvi vaan maistuu niin hemmetin hyvälle. En tiedä sitten miltä se maistuisi Pariisilaisessa katukahvilassa, mutta ainakin ulkona suonlaidassa se ei petä koskaan.

Kun palasimme mökille, menin terassille kiikkutuoliin istumaan ja vain tuijottelin koskelle päin. Kääriydyin huopaan ja mietin, että nyt on se tilanne, josta aina täältä poissa ollessa haaveilen. Istuin varmaan tunnin mietteissäni. Välillä olin vain enkä edes miettinyt mitään. Siis meditoin.  Tämän istuskelun jälkeen menin pitkälleni sänkyyn vaimoni viereen. Tuijottelin hirsiseinää ja huomasin kuinka hirsiseinä tuijotti takaisin. Jatkoin tuijotusta ja kymmenet silmät katsoivat minua. Siinä hirren oksien kanssa yhdessä mietimme, että mikähän tämän elämän tarkoitus oikein on.