Riehaantunut pilvi

Peittyköön polku
männyistä varisseiden
neulasten alle,
niin ettei kukaan tiedä
sen johtavan majalleni.

Yllä oleva runo on japanilaisen Zen- munkin kirjoittama. Sain taas ystävältäni viikonloppuna tuliaisiksi hänen kirjansa. Tämä Ikkyu eli ja kirjoitti vuosina 1394 - 1481. Olen lukenut hänen runojaan ennenkin, enkä edes tiedä mikä niissä aina niin hirveästi kiehtoo. Joka kerta kun olen kirjan käteeni ottanut, niin luen sen melkein yhdeltä makuulta. Ikkyu kirjoitti pääasiassa kolmesta aiheesta: Zenin opista, temppelien ja munkkien tapainturmelluksesta, sekä viinin ja rakkauden iloista. Nyt lukemani kirja on Kai Niemisen suomentama Riehaantunut pilvi ja luurankouni. Suosittelen.

Tottakai lukiessani  ajattelen omaa erakoksi siirtymistä. Olen myös aikaisemmin näistä Ikkyuun kirjoituksista saanut ajatusvoimaa siitä miten vähällä ihminen voi tulla toimeen. Silti elää täyttä elämää ja nauttia elämän vaihteluista. Jotenkin on myös hauskaa ajatella, että hän on asunut ja opettanut Japanissa ja kun nykyään ajattelee Japania ja muutakin aasiaa bunhalaisuuden voima-alueena ja samalla sitä, että kaikenlainen tavarapaljous ja krääsä on pääosin siellä valmistettu. On varmaan hyvä samalla miettiä, että onko oppi mennyt perille.

Nythän puhutaan koko ajan kasvun välttämättömyydestä. Mitä se kasvu sitten itseasiassa on? Kasvu on sitä, että tuotetaan lisää tavaroita ja palveluita. Mitä ne tavarat sitten ovat? Pääasiassa täyttä rihkamaa ja elektroniikkasontaa. Leluja ja koriste-esineitä. Viihdettä ja huvituksia. Nyt esimerkiksi aivan vakavasti puhutaan, että suomelle on tärkeää Angry Bird. Siis anteeksi mikä? Eikös se ole peli? Siis leikki jolla ihmiset kuluttavat aikaansa?

On hauskaa, että ihmisillä on koko ajan kiire ja aikapula. Samanaikaisesti koko ajan valmistetaan ja myydään ajanvietepelejä ja mietitään miten saisi ajan kulumaan.  Jos ihmisillä olisi koko ajan tylsää, niin silloin aika kuluisi hitaammin. Ihmisten pitäisi siis pyrkiä säästämään aikaa tylsyydellä. Tylsiä pitkästyttäviä töitä pitäisi siis olla enemmän ja hauskaa vapaa-aikaa vähemmän. Itse pyrin siis kohti tylsyyttä. Istun hiljaa eikä mitään tapahdu.

Peittyköön tie
pohjoisesta tuiskuavan
lumen alle,
niin ettei kukaan tiedä
sen johtavan majalleni.

Tässä siis oma versioni Ikkyuun runosta päivitettynä pohjoisiin oloihin.