Viikonloppu meni tyttären lakkiaisriennoissa. Juhlat oli lauantaina ja paikalle tuli sukulaisia ja tuttavia noin 60 henkeä. Juhlat alkoivat kello 14.00 ja viimeiset vieraat taisivat lähteä seuraavana aamuna kello neljältä. Eilen kävimme viemässä tyttären Helsinkiin. Ensin oli ajatuksena, että hän menee junalla, mutta lahjoja oli niin paljon, että sääliksi kävi ja niinpä päätimme lähteä samalla mukavalle sunnuntaiajelulle. Aurinko paistoi ja kevään etenemistä sai seurailla siinä samalla. Tulviakin oli jo joillakin uusmaalaisilla pelloilla.
Tämä päivä meneekin sitten sellaisessa yhteistyökoulutuksessa kolleegoiden kanssa. Isketään viisaita päitämme yhteen ja katsotaan mitä siitä tulee.
Aamulla tuntui, että taas puskee asioita päälle vyöryn lailla, mutta päätin vain keskittyä siihen mitä juuri silloin olin tekemässä. Sanoin myös vaimolle, että keskitytään vain tähän hetkeen. Hän sanoi myös alkaneensa noudattaa sitä ajatusmallia ja se tekee elämästä paljon helpompaa. Minullekin aukesi tähän pieni väli ja kirjoitan näitä sanoja juurikin nyt.
Ajatukset kyllä välillä karkailevat kohti pohjoisa ja sinne lähtöön on aikaa enää kymmenen päivää. Keskittynyttä työntekoa sinne asti ja sitten keskittynyttä luonnossa kulkemista. Hetkessä elämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti