Karhun kanssa samassa eläintarhassa.

Palatessamme edelliseltä varhaiselta reissulta jo heti kohta kymmenen jälkeen, päätimme veljeni kanssa lähteä vielä levittelemään linnuilla kauroja suolle. Vanhempamme ja vaimoni jäivät mökille. Otimme kyytiin jyrkkään mäkeen jättämäni kaksi säkkiä. Säkkien jättäminen johtui siitä, että amerikan ihme (Arctic Cat) ei jaksanut vetää reessä 200 kiloa jyviä. Jouduin purkamaan osan kuormasta matkalle.

Levittelimme jyviä suolla sijaitseville kannaksille. Pälviä oli jo auennut. Viljoja levitellessä veljeni kertoi, että karhut saattavat syödä 10 kiloa viljaa päivässä. Toivoimme myös, että joku karhu löytää viljamme. Säkillisellä on yhdelle karhulle 4 päivän ruuat. Kun saimme viljat leviteltyä, niin ajoimme laavulle ja veljeni kertoi juttuja kun hän oli Virossa majavajahdissa.  Laavulta lähtiessämme päätimme kokeilla josko metsäreittiä vielä pääsisi. Metsäreitillä on esimerkiksi kohta, josta kerroin aikaisemmassa blogissa. Siis rinteessä reitin alta kuului kosken kohinaa. Ajelimme hitaasti reittiä ja sitten päätin pyörähtää ylimääräisen lenkin suolla. Vilkaisin taakseni ja velipoika oli tehnyt juuri saman ratkaisun. Ajelin suolla ja katsoin, että tuossa taitaa olla jälkemme, kun vaimoni kanssa edellisenä päivänä kävelimme. Pysähdyin ja...

Karhun jälket. Aivan tuoreet karhun jäljet. Viittilöin veljelleni ja aloimme yhdessä ihmettelemään. Totesimme, että jäljet ovat samalta aamulta. Jäljistä näkyi, että osassa paikoista hankiainen on kestänyt ja osassa päivän lämpö on sulattanut hankikannon. Tutkailimme ja kuvasimme jälkiä ja totesimme, että karhulla on ollut myös pentu mukana. Pentua hanki on kantanut, mutta emo on uppuroinut. Tassun jälki oli 15 senttiä leveä ja siitä veljeni päätteli, että karhu on iso. Oikeasti jännä tunne kun karhut ovat samassa metsässä. Olemme siis eläintarhassa, mutta samassa häkissä. Olikos se niin, että karhut ovat vaarallisimmillaan silloin kun ne ovat pennun kanssa? Niin ja keväällä heti talviunilta herättyään? Näistä jäljistä on meidän eräkämpälle 400 metriä.  Pelottaako minua? Oikein mietin sitä, mutta täytyy sanoa että ei. Karhu oikeasti välttelee ihmisiä. Kannattaa siis kulkiessaan pitää meteliä. Lauleskella ja vihellellä. Karhu kyllä väistää. Niin ja eihän tämä kuitenkaan ensimmäinen kerta kun karhun jäljillä ollaan. Reilut viisi vuotta sitten karhu tuli metsätiellä vastaan kun olimme riekkometsällä. Silloin kyllä säikähdettiin. Siis karhu ja me.