Eilen illalla olin kokouksessa ravintolassa. Jäimme siihen sitten kokouksen jälkeen oluelle. Keskustelu polveili siellä täällä ja jotenkin päätyi maastoautoihin. Pöydässä istui kaksi miestä, joilla molemmilla on Mitsubishi Pajero. Menin sitten sanomaan, että Volkkarini muuten menee maastossa paremmin kuin nämä teidän maasturit. Molemmilla silmät alkoivat palamaan ja he sanoivat, että ei muuten pidä paikkansa. Tilanne oli siis kaksi vastaan yksi, mutta tuumaakaan ei annettu periksi. Sain vielä yhden kaverin puolustelemaan minun kantaani, mutta sekään ei auttanut. Nyt oli siis kaksi vastakkaista mielipidettä ja mielipiteiden esittäjät ovat kaikki sataprosenttisesti oikeassa. Kiista jäi ratkaisemattomaksi ja siirryimme muihin aiheisiin.
Tästä lyhyestä vaittelystä ei myöskään jäänyt mitään kaunoja eikä katkeruuksia varmaan kenellekään.
Vaaleihin on aikaa enää 9 päivää. Joka ilta televisiossa on vaaliväittelyjä. Niissä puolueiden puheenjohtajat laukovat koko ajan totuuksia ja vain he ovat oikeassa ja muut ovat väärässä. Joissakin yksittäisissä asioissa kuitenkin ollaan jonkun toisen kanssa oikeassa joitakin väärässä olevia vastaan. Välillä linjat menevät oppositio vastaan hallitus. Välillä oikeisto vastaan vasemmisto. Ainut mistä kaikki ovat samaa mieltä on , että vanhuksista ja vähäosaisista pidetään huolta. Ja tämäkin ehkä vain näin vaalien alla.
Eikös kaikilla olekin aina aikalailla arvattavia mielipiteitä? Mitäs jos jollakin elämänalueella joku tekisikin yllättävän vedon ja olisi vahvasti erimieltä kuin odotetaan olevan. Ammattiyhdistysjohtaja sanoisi työjoukoilleen, että: " Työläiset. Kyllä meidän työnantajamme on nyt niin pahassa pulassa, että mitä jos laskettaisiin meidän palkkoja ensi vuodeksi." Tai vastaavasti työmarkkinajohtaja kertoisi firmojen johtajille, että: " Arvoisat toimitusjohtajat. Kyllähän te olette maksaneet kunnon työläisille jo vuosia aivan naurettavan pientä palkkaa. Nyt kun tulostakin ropisee, niin mitäs jos nostettaisiin vaikka 0,25% enemmän kuin duunarit pyytää?" Mitä tämmöisestä seuraisi? Sekä ay-pomo, että työmarkkinajohtaja saisivat monoa persuuksiin.
Politiikassakin hyvin harvoin kuulee oppositiosta kehuja hallituksen toimista. Kiinnostavaahan on aina kun osat vaihtuvat. Tuntuu kuin hallituksessa olisi oma käsikirjoituksensa ja oppositiossa omansa. Näyttelijät vain vaihtavat rooleja.
Meillä ihmisillä on hirveä tarve olla aina oikeassa. Suurimmassa osassa asioista ei vain ole oikeaa ja väärää. Asiat eivät ole mustia tai valkoisia. On vain erilaisia harmaan sävyjä. Joskus on hyvä antaa hiukan periksi ja miettiä asioita sen vastapuolen suunnasta. Olen työssäni ollut aina äärettömän tiukka oman kantani suhteen. Olen ajanut tietynlaista totuutta ja pitänyt siitä kiinni. Aion näin tehdä edelleenkin, mutta yritän paremmin ymmärtää niitä jotka sanovat minun olevan väärässä. He ovat myös oikeassa. Me molemmat voimme olla oikeassa vaikka olemme eri mieltä.
Mitä tulee siihen maastoautoväittelyyn, niin voin myöntää, että ehkä se Mitsubishi on parempi maastossa. Ainakin joissakin olosuhteissa.. ehkä hyvällä säällä? .. ehkä kun ei ole paljon lunta..
Eli myönnän olevani väärässä... Senkin Pajerot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti