On sunnuntai. Heräilimme aamulla ja aamiaisen jälkeen vain olemme lueskelleet lehtiä sängyssä ja torkkuneet. Etenemme siis suunnitelman mukaan. Vaikka onkin sunnuntai, niin jotenkin on syyllinen olo siitä, että vain lepää. Raamatun mukaan lepopäivä pitää pyhittää, mutta mitä se on? Pitääkö käydä kirkossa vai voiko sen pyhittää laiskottelemalla ja lehtiä lukemalla. Erään ystäväni Facebookstatuksessa oli myös yhtenä päivänä jotain , että hän tuntee syyllisyyttä kun ei ole mökillä tehnyt mitään. Hän on jo eläkkeellä, mutta silti aina pitäisi jotain suorittaa. Laitoin hänelle viestiä, että se pieni Luther meidän sisällämme aikaan saa tämän syyllisyyden. Kaikesta huolimatta, en meinaa tehdä tänään mitään järkevää. Tai no jos uunin kuitenkin lämmittäisi?
Meillä on hoidossa veljeni pieni nuori koira. Siis sama bretoni, joka oli kanssani viettämässä erakkoutta. Koiramme majailevat täällä kotioloissa tuolla alakerrassa sijaitsevassa keittiössä. Tämä pieni adhd-koira osaa avata ovet, joten pidän keittiön ovea lukossa, sillä muuten alta aikayksikön koira hyppää sänkyyn ja ryömii vielä peiton alle takapuolen taakse.
Illalla olimme juuri nukahtaneet, kun alkoi alakerrasta kuulua ulinaa ja koira selvästi roikkui ovenkahvassa. Vaikka olin juuri nukahtanut, niin päätin vasten tahtoisesti mennä katsomaan, mikä siellä nyt on hätänä. En laittanut silmälaseja päähän, vaan lompsin ärtyneenä ja puolisokeana alas. Kun avasin oven, niin molemmat koirat tulivat vastaan. Vein ne ulko-ovelle, päästin ulos ja menin takaisin keittiöön. Jostain kuului suhinaa tai ehkä se oli jotain kohinaa. Ihmetellen katsoin ensin astianpesukonetta. Ei, se ei ollut päällä. Olisko televisio jäänyt päälle ilman kanavaa? Menin lähemmäs ja tunsin kuinka jotain nestettä suihkuaa jaloilleni. Lattia oli aivan märkä. Mitä ihmettä??
Meillä on jääkaappi, jossa on jääpalakone. Jääkaappiin on vedetty ohuen ohut vesijohto. Tämä johto kulkee ohuessa suojakotelossa, mutta siinä kohdassa, josta se tulee kellarista keittiön lattialle ja taittuu koteloon, se näkyy hiukan. Juuri sen verran, että nuori utelias koira siitä kiinnostuu. "Hmm. Onpas kiinnostavan näköinen pieni sininen letkunpätkä." Koira on siis hampaillaan saanut siitä kiinni. Vetänyt letkua ulospäin saaden siitä hyvän noin 30 sentin lenkin. Ja sitten puraisu. Letkuun tulee kulmahampaan kokoinen reikä ja hirveä suhina ja ikävä vesisuihku naamalle. Paniikki päälle ja ovenkahvaan roikkumaan.
Kun huomasin vahingon, niin menin alakertaan ja suljin tämän hanan. Onneksi heti muistin missä se on. Huusin jo alakertaan mennessa vaimolle, että apua. Tule auttamaan. Niinpä sitten pyyhimme vanhaa puulattiaa ja siunailimme, että reagoin koirien ääneen. Vettä suihkusi ehkä vain pari minuuttia, mutta silti lattialla oli noin 3 litraa. Jos olisin vain kääntänyt kylkeä, niin vettä olisi yön aikana tullut satoja litroja. Ensin keittiö olisi täyttynyt kynnykseen asti. Sieltä vesi olisi valunut kiviportaita juuri keväällä valmistuneeseen saunaosastoon, jossa on osittain puulattiat. Siitä reilun metrin alaspäin ja siitä uuteen takkahuoneeseen. Olisimme taas olleet remontin keskellä pitkän aikaa. Enkä tiedä edes korvaako vakuutus tällaisen vahingon.
Pitänee suunnitella vesiletkun vienti jotenkin, niin että koirat eivät pääse siihen kiinni. Meillehän on tulossa uusi pentu kesällä. Muutenkin koirien kanssa touhuaminen on helpompaa siellä erämaaoloissa. Koirat pysyvät hyvin pihapiirissä ja saavat muutenkin liikuntaa enemmän. Koirat ja ihmiset kuuluvat erämaihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti