Käyn usein Helsingin reissulla Riihimäen ABC:llä kaffella tai syömässä. Siellä on myös houkutteleva erätarvikekauppa, josta löysin aikoinani mm. oranssin karvahattuni. Mutta koska olen pättänyt olla ostamatta vaatteita tänä vuonna, niin ohimennen vain katselen vaateparsia, jotka saavat ajatukseni lentämään metsiin ja soille.
Samaisella pysähdyksellä myös usein käyn katsomassa kirjatorilla edullisia kirjoja. Viimeksi ostin Maailman historian pikkujättiläisen sekä Lumikenttien kulkurit kirjan, joka kertoo moottorikelkkailusta. Siinä on paljon hyviä käytännön ohjeita.
Mukaan tarttui myös Veikko Huovisen kirja Pojan kuolema. Oikeastaan tuo kirjan nimi pysäytti ja kun luin takakannen, niin en tiennytkään että tämmöistä draamaa oli tunnetulle kirjailijalle sattunut. Kirja on rehellinen kertomus pojan raskaasta elämästä ja hoidoista sekä sitten lopulta menehtymisestä oman käden kautta. Kirja oli koskettava monestakin syystä omista kokemuksista johtuen, mutta myös siitä, että tämä poika oli suunnilleen minun ikäinen ja hän oli paljon erakkona Hailuodon saarella. Vanhemmat yrittivät kaikkensa, mutta siitä huolimatta tunsivat syyllisyyttä ja voimattomuutta asian edessä. Veikko Huovinen kirjoittaa lämpimästi pohtien poikansa elämästä sivuten samalla myös omaa kirjailijan elämää. Kirja myös kertoo kuinka tunnetun humoristin omassa elämässä on välillä leikki kaukana.
Edellä mainittu kirja siis kosketti myös erakkouden kautta. Kun tammikuussa aloin suunnittelemaan tätä erakkoutta tosissani, niin se oli sellaista väsynyttä pakoa maailmasta. Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, niin heitin osoitteen yhdelle taiteilijatuttavalleni. Hän vastasi sähköpostiini jotenkin niin, että kuulostaapa romanttiselta. Sitähän se on meille kiireisille ihmisille. Jotkut haaveilevat lähtevänsä luostariin ja jotkut erakoksi. Tuossa Pojan kuolema kirjassa erakkous ei johtanutkaan siihen rauhaan, jota erakoksi siirtynyt poika varmaan etsi. Hän ei erakkoudella päässyt pakoon ja rauha johti lopulta sairauden pahenemiseen ja sitten lopulliseen päätökseen. Tämänkin vuoksi kirja on koko ajan pyörinyt mielessäni. Erakkous voi olla pelastus, mutta se voi myös kääntyä surulliseen suuntaan.
Tänään olen siis lukenut lähes koko päivän. Vähän siivoilin kotona ja pihallakin puuhastelin, mutta voimat eivät oikein riittäneet varsinaisiin leipätyöhommiin. Siellä oli tänään tilaisuus, jossa oli paljon ihmisiä, mutta vaimoni hoiteli tilaisuuden ja minä olin koti-isänä. Itseasiassa minulla on näissä tilaisuuksissa aika vähän virkaa, joten työnjako kävi sikälikin luontevasti näin päin. Naapuri on kutsunut meidät illalla syömään, joten varmaan mukava ilta on tiedossa. Mitähän hyvää siellä on tarjolla... hmm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti