Aprillipäivä. Nuorempi tytär syntyi tasan 18 vuotta sitten. Lauloimme juuri hänelle paljon onnea vaan. Niin se aika vain rientää. Meillä ei ole enää yhtään elossa olevaa alaikäistä lasta.
Menen tänään töihin. Oikeastaan sen suhteen on nyt ihan hyvä fiilis. Katselen rauhassa saapuneet postit ja sitten alan viedä asioita eteenpäin. Toivon, että heti ei ala aivan mieletön hässäkkä, vaan saan tehtyä asioita yhden kerrallaan. Askelen kerrallaan ja omarytmisesti.
Joitakin päiviä sitten kirjoittelin, niin tuntuu kuin viiden viikon tauko olisi mennyt hukkaan. Tai että mikään ei olisi muuttunut. Ehkä tauko kuitenkin teki hyvää. Ainakin nyt tuntuu niin levolliselta. Helsingissä käynti tuntui kanssa hyvältä. Makailin tyttären kämpän lattialla patjalla ja mietiskelin, että aivan yhtä hyvin kaupungissa voisi olla erakkona. Varmaan kaupunkierakkoja myös on. Ihmisiä, jotka eivät ole missään kontaktissa kenenkään kanssa.
Kevät tulee nyt kohisten, vaikka lunta on maassa vielä runsaasti. Ajatukset kohti kesää ja vielä sen ylikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti