Suomessa pohditaan nyt kovasti, että pitäisikö meidän osallistua Libyan sotaan. Jotkut ovat loukkaantuneita, kun Suomea ei kutsuttu kokoukseen, jossa päätettiin sotatoimista. Ruotsalaisille ollaan kateellisia, kun he saavat lähettää lentokoneitaan sinne. Rauhaa rakastaville ruotsalaisille tämä sota kyllä taitaa olla enemmänkin sotateollisuusmessut, joissa ensimmäistä kertaa pääsee esittelemään Jas- koneita tositoimissa? Niiden kauppa ei oikein ole lähtenyt käyntiin ja youtubessa pyörii varmaan vieläkin videoita, joissa Jassi heittää kuperkeikkaa lentonäytöksessä.
http://www.youtube.com/watch?v=4iToQ2FykoI&feature=related
Minun mielestäni meidän pitäisi nyt olla vain aivan hiljaa tämän sodan suhteen. Hyvä kun ei pyydetä mukaan. Kalliita koneita ei kannata sinne viedä rikottavaksi vaikkakin vihulaisen ilmatorjunta taitaa olla jo aikalailla vähissä. Tokihan sieltä tulisi hiukan kokemusta oikeasta sodasta, mutta kokonaisuutena ihan hyvä näin. Tässä on myös yksi sellainen pointti, joka pitää ottaa huomioon.
Kaikki sodat loppuu aikanaan. On hyvä, että ihan kaikki länsimaat eivät ole lianneet käsiään sotatoimissa. Aina tarvitaan rauhanneuvottelijoita, jotka eivät ole olleet osapuolina. Eikös Suomen tavoitteena ole tulevaisuudessa olla rauhanneuvottelemisen suurvalta. Vai miten se menikään? Ollaan vaan ihan hissun kissun ja sitten mennään siivoamaan jäljet ja kerätään rauhan Nobelit ja muut palkinnot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti