Luen tällä hetkellä kirjaa, jossa kehotetaan toistuvasti elämään vain tätä hetkeä, sillä muuta hetkeä ei ole olemassa. Mennyt on vain sen hetkinen tämä hetki ja tulevaisuus on vain mielikuvituksen tuotetta. Tulevaisuuden miettiminen on joko haavetta paremmasta tulevaisuudesta tai pelkoa jostakin kauhusta. Jos tulevaisuutta miettii liikaa, niin tämä hetki jää elämättä. Olen yrittänyt joitakin päiviä elää hetkessä ja koittaa vältellä sekä taakse, että eteenpäin katsomista. Ei ole aivan helppoa. Sekä edessä, että takana näkyy sekä positiivisia tapahtumia, että paljon myös kaikenlaisia mörköjä. Mitä sitten tässä hetkessä näkyy? Aivan tarkasti tässä hetkessä on tietokoneen ruutu ja kun katson oikealle ikkunasta ulos, niin näkyy likaista hankea ja puiden ympärillä olevia pälviä. Pääväri on harmaa.
Pitäisikö sittenkin ottaa muistin lokerosta vaikka talteen muisto kun istuin Intian valtameren rannalla ja seurasin valtavia maininkeja? Vai ottaisiko tulevasta pääsiäisestä aurinkoisen hankiaiskuvan, kun kävelen suolla eikä kenkä upota yhtään vitivalkoiseen lumeen. Mikä on totta? Ainakin se intian valtameren tuijottaminen on oikeasti tapahtunut oikea hetki. Muisto oikeasta hetkestä. Yhtä vahvana kuitenkin näen myös tulevan pääsiäisen suolla kävelemisen. Kuitenkin se voi jäädä tapahtumatta tuhansista erilaisista syistä.
Ainut mikä on totta tällä hetkellä on tietokoneen näyttö ja harmaa likainen sumuinen aamu. Jos nyt kuitenkin vilkuilisin mieluummin eteen tai taaksepäin.
Hienosti pohdiskeltu :)
VastaaPoista