Aivan kuin en olisi ollutkaan poissa viittä viikkoa. Tuntuu kuin olisin vain pyrähtänyt pohjoisessa. Illalla en millään saanut unta ja valvoin melkein neljään. Heräsin kahdeksalta ja vein tyttären kouluun. Kävin kaupassa, söin aamiaisen ja menin takaisin sänkyyn. Uni ei tullut. Luin vielä lehteä ja uusi yritys. Torkahdin reiluksi puoleksi tunniksi ja taas heräsin. Päässä pyörii samat väsyneet ajatukset kuin viisi viikkoa sitten.
Olen varmaan pikkuhiljaa saanut elämänurani tehtyä tällä alalla jossa nyt olen. Jotenkin tuntuu, että kaikki on jo tehty osaltani. 20 vuotta samoja hommia on ihan riittävästi. Saavutukset on saavutettu ja jos vain rutiinilla hoitaa työtään samoja uria pitkin tylsistyy aivan varmasti. Eihän töitä tehdä vain sitä varten, että saadaan palkkaa. Vai tehdäänkö? Jospa tulevan kesän projekti olisikin nyt viimeinen? Teen sen niin hyvin kuin osaan ja sitten siirryn erakoksi? Tai jos lähtisi opiskelemaan vaikkapa metsäkoneen kuljettajaksi? Tai metsuriksi? Tai opettelisi poimimaan puolukoita nopeammin kuin thaimaalaiset?
Siinäpä miettimistä vähäksi aikaa. Perjantaina pitäisi saada nämä ajatukset siirrettyä vähän taustalle ja aloittaa finaaliprojektin valmistelu.
Lähtölaskenta alkakoon..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti