maanantai 21. helmikuuta 2011

Ahkerasti laiskana.

Ajatukset pyörivät jo suurelta osalta tulevassa. Kesän projektia olen vienyt eteenpäin ja viestitellyt olevani poissa maaliskuun. Olen myös mietiskellyt mitä se hiljaisuus ja retriitti siellä voivat olla.

Ennalta on jotenkin tullut selväksi erottaa, että en ole siellä suinkaan lomalla. Siis ei mitään lomarituaaleja ja lomasyömisiä ym. Tiedättehän miten viikon hiihtolomalla ollaan. Lomalla otetaan bisseä silloin tällöin. Syödään vähän leveämmin ja jos on keittiö, niin tehdään parempaa ruokaa paremmista raaka-aineista. Rahahan ei myöskään lomalla polttele siinä määrin kun normaalisisti. Ostanpa tuollaisen hassun hatun, kun kerran lomalla ollaan. Syödäänpäs nyt oikein kunnolla pihviä, kun on niin mukavaa. Eiköhän oteta pienet napanterit loman kunniaksi. Eikös kuulosta ihan tutulta?

Eli kyseessä ei ole loma. Pitääkö nyt aloittaa tekemättömyyden suorittaminen. Pitääkö ehkä suunnitella, että perjantaina en kyllä tee mitään? Osittain näin on varmasti. Olen jo joitakin vuosia kiireisinä(kin) aikoina ottanut ruuan jälkeen päiväunet. Siis kesken kaikkea hässäkkää olen vetäytynyt johonkin rauhalliseen paikkaan, mennyt selälleen ja ottanut tirsat. Tärkeää tässä on ehdottomasti, että laittaa puhelimen äänettömälle.
Ajatellaanpa tilannetta, että teet aamuvarhaisesta töitä ja lounaalla vedät pottua ja leipää napaan. Sinua alkaa nukuttaa ihan hirveästi. Työt painaa päälle ja Luterilainen moraalisi sanoo, että ei nyt ainakaan voi mennä nukkumaan. Teet töitä pää puuroisena. Mikään ei suju, mutta virheitä saa jotenkin aikaiseksi. Niitä korjaillessahan se loppupäivä meneekin, mutta olet ollut ahkerana. Tai sitten lounaan jälkeen menet nukkumaan ja juuri kun olet nukahtamassa, niin puhelin soi. Heräät ja velvollisuudesta vastaat puhelimeen. Joku kysyy mitä kuuluu ja onko kiireitä pidellyt. Nouset ylös ja menet töihin pää puuroisena kuten ensimmäisessä kokonaan nukkumattomassa vaihtoehdossa.

Mitäs jos lounaan jälkeen oletkin tehokas. Puhelin äänettömälle. Kaikille ympärillä oleville ilmoitus, että nyt otan rirsat, ei saa häiritä. Sohvalle tai punkkaan selälleen ilman että on edes herätystä laitettu tai pyydetty. Mahdollista on siis, että voi nykkua vaikka kuinka pitkään. Nukahdat ja heräät 5-15 minuutin päästä. Hyppäät töihin ja koko loppupäivä menee paljon paremmin. Mitä jos nukutkin vaikka 2 tuntia? Olet sen kyllä silloin ansainnut. Mikäänhän ei ole niin makeaa kuin hyvät päiväunet. Kokeileppas joskus.

Edellä kerrotussa siis levätään tehokkaasti. Suoritetaan lepoa. Mitä muita tällaisia kulkuja voisi olla? Suorittaa boheemiutta. Huolitellun rento. ... Helvetin kylmä!

Viiden viikon aikana on siis tarkoitus aktiivisesti olla tehokkaasti laiska. Jäänee nähtäväksi.

Maailmassa on lukemattomia kirjoja. Minulla on siis lukematon määrä lukemattomia kirjoja. Tarkoitan, että olen ajatellut lukea jakson aikana monia sellaisia kirjoja, jotka ovat olleeet listallani lukemattomista kirjoista. Ajattelin muutaman elämänkerran jälkeen ottaa työn alle Volter Kilven Alastalon salissa. Tämä kirjahan on kaikissa luetteloissa merkitty suomalaisen kirjallisuuden merkkkiteokseksi, mutta käsittääkseni aika harvat ovat sen lukeneet.

Wikipedia:


Alastalon salissa on kirjailija Volter Kilven pääteoksena pidetty romaani vuodelta 1933. Tätä tajunnanvirtatekniikkaa soveltavaa romaania pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden vaikeimmista mutta myös merkittävimmistä teoksista. Kilven modernistista romaania verrataan muun muassaMarcel Proustin ja James Joycen klassikkoteoksiin.
Alastalon salissa kertoo kuudesta tunnista, joiden aikana kustavilaiset kylänmiehet neuvottelevat Alastalon Herman Mattsonin parkkilaivaan sijoittamisesta. Kaikkiaan noin kahdeksansataa sivua vaativan kokouksen kuvailun yksi tunnetuimmista jaksoista on piipunvalinta, jossa Härkäniemen isäntä kävelee salin perällä olevalle piippuhyllylle ja valitsee sieltä itselleen soveliaimman piipun. Tämän harkinnan sekä siihen liittyvien ja liittymättömien ajatuskulkujen kuvailuun teoksessa tarvitaan noin seitsemänkymmenen sivun verran tekstiä (3. luku).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti