Eilen tunsin itseni vielä entistäkin väsyneemmäksi. Mietin jo välillä, että pitäisikö mennä lääkäriin. Mittailin verenpaineita ja sykkeitä, mutta ne näyttivät erittäin hyviltä. 120/ 70 ja sykekin lepotilassa oli alle 60 ja välillä jopa 54. Siis eihän minulla näin hyviä lukemia ole ollut terveenäkään. Aloin jo miettiä, että olenkohan hajamielisyydessäni ottanut vahingossa verenpaineeseeni määrättyä betasalpaajaa useaan kertaan. Siis niin kuin dementikko, joka toistaa samaa toimintaa kerta toisensa jälkeen: " ai niin, pitääpä ottaa lääke....Ai niin pitääpä ottaa lääke... pitääpäs muistaakin ottaa päivän lääke." No en vieläkään tiedä olenko toiminut näin, mutta olo oli uupunut, mutta arvot kohdallaan. Halusin vain levätä. Lapseni lähtivät kaupunkiin elokuviin ja vaimoni kysyi, oliko minulla mitään sitä vastaan, jos hän pistäytyisi ystävättärensä luona. Hän katsoi ilmettäni ja totesi, että taidat toivoa, että hän pistäytyisi kylässä ja minä saisin olla yksin. Hymyilin ja nyökkäsin.
Talo tyhjentyi illaksi. Laitoin saunan lämpiämään, makailin ja lueskelin. Katsoin televisiota välillä ja välillä olin hiljaisuudessa. Yritin meditoida, mutta pää oli liian levoton. Käpsehdin edestakaisin. Kun sauna oli lämmin, niin menin sinne. Rauhassa makasin lauteilla ja tuijotin hämäryyttä. Yritin olla miettimättä tulevaisuutta, mutta mietin silti. Yritin olla etsimättä ratkaisuja, mutta ratkoin silti. Aikaisemmin selailin päivän iltasanomaa ja luin päivän horoskoopin: "Perusteellinen katsaus omaan elämääsi on tarpeen. Olet nimittäin tekemässä ratkaisua, joka vaikuttaa moniin asioihin pitkällä aikavälillä." Olen aina sanonut, että en usko horoskooppeihin ja jatkanut pilke silmäkulmassa, paitsi iltasanomien horoskooppeihin.
Saunassa on hyvä olla ja istuin siellä ja join Vichyä. Normaalisti joisin ehkä keskiolutta, mutta nyt kun on voimat pois, niin on parempi pysyä vesilinjoilla. Mietin kovasti miten osaisi olla miettimättä mitään. Miten pysäyttää pää. Kone kiertää vaikka ei haluaisi.
Ilta meni mukavasti. Vaimo tuli parin tunnin päästä ja kun kerroin mitä kaikkea olen tehnyt, niin hän hämmästyi miten olin ehtinyt. Siis olin istuskellut nojatuolissa, makaillut sängyssä, katsonut sohvalla televisiota, ollut saunassa, syönyt, lukenut. Siis yhdellä sanalla olin ollut kaksi tuntia levoton. Vaimon tullessa tunsin kyllä itseni rauhalliseksi ja vaimo jopa kysyi olenko juonut jotakin?
Katselin vielä televisiota ja mietin miksi sitä katson. Kaikenlaista höpö höpöähän sieltä taas tuli. Kanavia pujottelin, mutta ei mitään mihin pysähtyisi. Nyt en edes muista mitä katsoin. Ai niin Mariassa oli yksi kaverini, mutta ei hänelläkään nyt mitään niin uutta kerrottavaa ollut normaaliin.
Menin sänkyyn lueskelemaan joskus ennen puolta yötä. Lapset tulivat elokuvista niihin aikoihin myös. Sanottiin hyvää yötä ja jatkoin lukemista. Sammutin valot ja nukahdin. Pim. Heräsin kun aivot surrasi työasioita. Oli kulunut vain kymmenen minuuttia. Olin päättänyt, että seuraavana päivänä kirjoitan pakollisen tekstin. Siis yhtiön vuosikertomuksen. En miettinyt vuosikertomusta, vaan kaikkea muuta. Ajattelin, että taas yö menee valvoessa ja päivällä on väsynyt eikä voi kirjoittaa.
Nousin makuuhuoneen nojatuoliin ja yritin lukea Pekka Herlinin muistelmia. Alkoi väsyttää ja menin jatkamaan sänkyyn. Sammutin valot ja pim. Taas heräsin. Hermostuin ja sanoin ääneen vaimolle, että en saa nukuttua. Juteltiin ja sitten päätettiin kokeilla nukahtamislääkettä. Olen eläessäni syönyt kaksi sellaista. Ne olivat toimivia. Mutta säännöllisesti en sellaisiin koske. Hätä ei lue lakia. Vaimo lupasi valvoa vierestä kun nukahdan. Otin lääkkeen jonka parasta ennen päivämäärä lähestyy loppuaan. Vaimo luki kirjaa ja minä odotin vaikutusta. Meni puoli tuntia ja valvoin yhä. Vierestä kuului vaimoni unihyrinä. Hymyilin, koska olin arvannut että tämä vahti nukkuu ennen potilasta.
Herään. On valoisaa. Katson kelloa ja se on 09.25, Olen nukkunut 8 tunnin yhtämittaiset yöunet. Päätän noudattaa erästä hyvän päivän ohjetta. En nouse heti ylös. Makaan hiljaa vuoteella ja heräilen rauhassa. Koti on hiljainen. Nousen hitaasti ylös ja menen keittiöön. Kahvia on valmiina ja lehdet pöydällä. Laitan vaimolle viestin, että olen hereillä, mutta nousen hitaasti. Juon kahvia, luen lehteä ja samalla kuuntelen televisiota. Mutta rauhassa. Vaimon viestiin laitan myös, että älä tee minulle kysymyksiä.
Menen töihin ja alan heti kirjoittaa vuosikertomusta. Vaimo kerää samalla tilastoja ja tausta-aineistoa. Kaikki sujuu. Tunnen olevani terve. Nauran vaimolle, että pää alkaa jo suunnittelemaan uusia projekteja, mutta vastustan sitä. Nyt teen vain nämä työt ja sitten menen taas lepäämään. Töissä vierähtää reilut neljä tuntia ja saan tekstit siihen malliin, että viimeistelen huomenna ja se on valmis. Jätän sen lepäämään. Tänään myös kävi kesken työpäivän pari ilmoituskauppiastakin, mutta heidän kanssakin juttelin jo leppoisasti. Alan toipua. Lähtiessäni töistä näytin vaimolle elekielellä, että leimaan ikäänkuin kellokortin ja lopetan tältä päivältä. Tänään en tee enää mitään pakollista. Ehkä käyn kävelyllä. Nyt kirjoitan tätä blogia rennossa asennossa lepotuolissa. Kuten huomaat, niin tekstiä tulee helposti. Vähän liian helpostikin.
Tänään paistaa aurinko. Ulkona ja pään sisällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti