Vaadin lisää vapautta.

Kun töissä on kiireiset ajat, niin kodin laittaminen ja ihan perussiivouskin on se kohta, josta aikaa revitään. Siis jätetään siivoamatta. Kotia tullaan vain rättiväsyneenä ja maataan ilta sohvalla ja sitten taas aamulla töihin. En ole mikään siivousintoilija, mutta osaan arvostaa siistiä ja järjestyksessä olevaa kämppää. Olen myös oppinut nauttimaan siivoamisesta silloin kun sitä saa tehdä rauhassa.

Tänään on maanantai ja päätin jo, että tänään en mene työpaikalle ollenkaan. Siivoilen koko päivän pikkuhiljaa. Kuuntelen nappikuulokkeista musiikkia kun imuroin. Järjestelen paikkoja ja makailen jos siltä tuntuu. En vastaa edes puhelimeen, jos puhelu vähänkin vaikuttaa työasialta. Lauantai meni taas töissä, joten kai on ihan oikeutettua pitää kaksi peräkkäistä vapaapäivää.

Tavallisilla työssä käyvillä ihmisillä on muuten 104 vapaapäivää vuodessa pelkkiä viikonloppuja. Sitten vielä kai noin 40 päivää lomia. Se on aika hurja määrä. Vaadin itselleni myös yhtä paljon vapaata. Alan lakkoon oikeuksieni puolesta. Tästä eteenpäin pidän vähintään kaksi kokonaista vapaapäivää viikossa, jolloin en käy työpaikalla ollenkaan, enkä vastaa puhelimeen.

Vaimoni aikoo tänään pitää myös vapaapäivää. Hän meni kuitenkin pistäytymään työmaalla. Aikaa on jo kulunut tunti. Veikkaan, että hän on vilkaissut sähköpostia. Siellä on ollut joku hoidettava juttu ja sitten on tullut toinen. Saa nähdä palaako hän koko päivänä. Eikö ole ihmeellistä, että nykyään kaikkiin kysymyksiin pitäisi saada vastaus heti? Ei ole pitkä aika kun tarjouksia pyydettiin kirjeillä. Nyt kun aamupäivällä tulee tarjouspyyntö sähköpostiin, niin oletus on että vastauksen pitäisi olla melkein paluupostissa takaisin. Viimeistään seuraavana aamuna. Nämä nykyvälineet lisäävät kiirettä, eivätkä vähennä sitä.  En siis tästä alkaen lue sähköpostia joka päivä enkä vastaa puhelimeen joka päivä.