torstai 24. helmikuuta 2011

Viimeinen ilta normielämää. (-1)

Ilta meni taas toimistossa paperihommissa. Jotenkin pitää hoidella asioita niin, että voi olla poissa viisi viikkoa yhtä kyytiä. Miten käy pienille firmoille jossa toimitusjohtaja ja hallintojohtaja ajavat vaikka kolarin ja joutuvat viideksi viikoksi sairaalaan. Kai maailma ei kuitenkaan kaadu siinä ajassa. Vanha hyvä juttuhan meni jotenkin niin, että: Pienessä firmassa oli postia varten kaksi laatikkoa. Toisessa luki, että on aika hoitaa ja toisessa luki, että aika on jo hoitanut. Kun joku asia viipyi pitkään ensimmäisessä laatikossa, niin se siirrettiin toiseen laatikkoon. Niinhän se taitaa monen asian suhteen olla. Turhaan hätäillään pienistä asioista jotka ovat oikeasti merkityksettömiä. Joskus ei kerkeäkään esimerkiksi hoitaa jotakin mainosasiaa ja deadline menee ohi. Oikeasti vain säästää sen mainoksen hinnan kun ei mainosta saa aikaiseksi. Uskon, että näin on aika monessa tapauksessa. Kaikkiin hienoihin kampanjoihin ei oikeastikaan ole hyvä ehtiä mukaan. Sorry vaan mainosmyyjät.

Auto on puoliksi pakattu. Aamulla vain johonkin kassiin pinot t-paitoja ja kalsareita. Sukkia ja muuta vaatesälää. Kengät on jo kyydissä ja työkoneet ja työ- ja erävaatteet. Aamulla vielä puoli kymmeneltä yksi tapaaminen viranomaisen kanssa ja sitten baanalle. Kun jätän tämän pienen kaupungin rajan olen jo perillä. Olen viime vuosina noudattanut ajatusmallia, jossa olen perillä jo kun matkustan kohteeseen. Helposti vetää jollakin aikataululla kohti lomakohdetta. Kuitenkin jo siinä ajellessa ajatukset virtaavat mukavasti jo kevyemmissä aiheissa. Matkalla voi jo pysähdellä katsomassa nähtävyyksiä. Ihan rauhassa. Kyllähän sinne määränpäähän kerkeää sitten aikanaan. Eikös se ole aikalailla sama onko perillä ilta kahdeksalta tai kymmeneltä. Saunoo sitten ihan rauhassa ja menee nukkumaan kun nukuttaa. Seuraavana aamuna herää kun herää.

Jotenkin näin olen ajatellut ajattelevani. Huomenna on siis ensimmäinen päivä erakkona. Ehkä voisin nimetä sen päivä nollaksi.

En muista olenko maininnut, että ajelen huomenna yksinäni. Vaimo tulee perässä henkilöautolla. Hän tulee viikon jälkeen viikoksi kotia hoitelemaan vanhempieni lääkärireissuja ym. juttuja.

Huomenna on päivä nolla. Alan otsikon jälkeen  laittamaan juoksevan numeron päivien kulusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti