Huh huh. Umpihankihiihto olikin todella raskas. Hiihsimme neljä tuntia pehmeässä lumessa. Kilometrejä tuli kaverin gpssän mukaan 13.5. Teoriassahan on helppo hiihtää aivan suoraan neljä kilometriä metsässä, mutta käytäntö on, että välillä joutuu hiihtämään myös takaisin päin. Pehmeässä lumessa pusikot ja ojat ovat haastavia esteitä. Yritimme mennä linjaa niin hyvin kuin pystyimme, mutta toki hiukan soveltaen. Näimme ja merkkasimme todella paljon hirvien ja jänisten jälkiä. Näimme ketun jäljet ja näädäksi tunnistimme yhdet. Elämää ja liikettä metsissä kyllä riittää. Yhtään elävää nisäkästä emme nähneet poislukien sivuamaamme hiihtoreittiä, jolla hiihteli sekä uros että naaras homo sapienseja.
Mitähän afrikkalaiset tekevät hiihtolenkin jälkeen kun heillä ei ole saunaa? Ai niin. Eihän heillä ole luntakaan. Olipa tämä todella huono vitsi. Keksin tuolla hiihtoreissulla yhden vitsin ja sen maailman ensi-ilta on kirjoitettuna tässä:
Miksi savossa on niin paljon Näätiä?
No kun kolmen hengen riistalaskentaryhmä hiihtelee savossa, niin yksi huutaa että: "Täällä on jälki" toinen ryhmästä hiihtää kohti ja sanoo: "Näätä." ja kolmas jäsenistä kirjaa tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti