Alan selvästi toipumaan. Viime yönä nukuin melkein 8 tuntia ilman dopingia. Heräsin kyllä joskus viiden jälkeen, mutta nukahdin uudestaan. Tästähän on tulossa unipäiväkirjakin, mutta uni on kaikista tärkein asia ihmisen jaksamisen kannalta. Unen häviäminen on myös vakavasti otettava hälytysmerkki, joka kertoo, että kaikki ei ole nyt kunnossa ja jotain pitää tehdä.
Kijoitin tuossa, että alan toipumaan, mutta täytyy itse pitää mielessä, että en ole toipunut. En heti ryntää suunnittelemaan uusia projekteja. No eilen tein yhden sopimuksen, joka tarkoittaa puuhakasta päivää heinäkuun 16. Sehän tässä sopimus- ja suunnitelmataloudessa on stressaavaa. Olen siis sopinut jotain heinäkuun 16. päivälle. Mitä jos silloin olenkin aivan puhki, enkä jaksakaan tehdä mitä pitäisi. Toki on tehtävä, mutta väkisin punnertamalla, ehkä ilottomasti. No totta kai ymmärrän, että ei yhteiskunta voi pyöriä siten, että kaikki herää milloin huvittaa ja tekee päivän siten kuin huvittaa. Mutta veikkaanpa, että joillakin aloilla, vaikkapa joku esiintyjä tuntee väsyvänsä ja kaipaa lepoa. Katsoo kalenteria jossa on valmiina yli 200 keikkaa vuodeksi eteenpäin. On vain hoidettava kaikki pois ja toisesta päästä keikkamyyjä myy lisää keikkaa. Sanoo vielä, että "Silloin on taottava, kun rauta on kuumaa."
Muistatteko ennen... ehkä joskus -70, -80 -luvuilla? Iltapäivälehdissä oli otsikoita, että joku taiteilija oli saanut hermoromahduksen. Hieno dramaattinen sana. Hermoromahdus! Oikeastihan tuo kuvaa totaalista väsähtämistä erittäin hyvin. Uskon kuitenkin, että joidenkin taiteilijoiden kohdalla kyse oli myös siitä, että viinan kanssa vahvistettu kiertue-elämä sai elimistön piiputtamaan ja siinähän myös hermot ovat kireällä ja uupumus iskee totaalisesti. Mutta ei toki kaikilla. Usein myös samainen artisti palasi keikkalavoille muutaman viikon kuluttua. Olisi muuten hienoa lähettää työnantajalle lääkärintodistus jossa lukisi: Hermoromahdus.
Eilen arvelin, että pitää käydä lääkärissä uniongelmien takia, mutta eipä ehkä tarvitsekaan. Onneksi tähän taudin kuvaan kuuluu myös sellainen, että ei saa aikaiseksi tilata aikaa lääkärille. Tämä on muuten varmasit syy siihen, että joskus ihmisten masennut syvenee ja syvenee. Ei jaksa hakea apua.
Aikaansaako pieni toipumisen merkki luopumista suunnitelmasta erakoitumisesta? Ei saa. Tämä vain vahvistaa suunnitelmaa ja teen koko ajan sekä henkisiä että myös käytännöllisiäkin valmisteluja projektin toteuttamiseksi. Eilen olin yksikseni ja lämmittelin uunia ja lepäilin. Uskon että eilinen yksinäisyys ja puolentoista tunnin päiväunet mahdollistivat hyvät yöunet. Olin rauhallinen.
Päätin myös tänä aamuna, että aloitan jo nyt kuluttamisen vähentämisen. En ole aiemminkaan ollut mikään shoppailija, mutta vuonna 2011 en osta yhtään vaatekappaletta. Jos hairahdan, niin tunnustan sen tällä sivustolla. Edelliseen muistamattomuutta käsittelevän jutun pohjalta voi kyllä päätellä, että en tätä lupausta muista. En muista että lupasin olla ostamatta tai en muista tänne kirjoittaa.
Tänään vielä puuhastelen kutakuinkin aikataulutta, mutta huomenna on kalenterissa kaksi tärkeähköä tapahtumaa, jossa joudun kohtaamaan ihmisiä. Joudun myös avaamaan suuni julkisesti. Joudun siis menemään ihmisten ilmoille. Mutta se on huomenna. Tänään puuhastelen ilman aikataulua ja uskon, että moni asia kohenee ja siistiytyy. Moni asia puhdistuu. Tärkeimpänä omat aivot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti