Huomenna sitten lähden kohti pohjoista. Matkaa on sellaiset karvan verran alle 700 kilometriä. Olenkin ensin pari päivää sillä paremmin varustellulla mökillä ja keräilen sieltä kamoja. Kelkat pitää myös saada käyntiin ja ajettua peräkärryyn siirtoa varten. Ne ovat varmasti syväjäässä, koska pakkanenhen on paukkunut jo yli sata päivää yhtä kyytiä.
Tänään olin lähes koko päivän kokouksessa. Siellä suunniteltiin yhteistoimintaa toisten firmojen kanssa. Mukavaa ideointia ja herjanheittoa oli ilmassa. Osalle olinkin kertonut tästä pienestä breikistä ja olipa yksi osallistuja jo löytänyt tämän bloginkin. Terveisiä vain sinne. Kyllä kiitos sitä kyyttöä voisin ottaa jonkun pokaleen.
Nyt pitäsi hakea neliveto transportteri tallista ja aloittaa muuttokuorman teko. Olen aina ollut laiska pakkailemaan, mutta nyt taidan vetää kaikki kamppeet suoraan autoon. Jos se auto olisikin ikäänkuin yksi iso matkalaukku, jossa on sulassa sovussa, niin kalsarit kuin moottorisahatkin. Vessapaperit ja sarkapuvut sekä raivaussahat. Otan mukaan myös pari potkukelkkaa. Potkukelkkoja on kolme. Ne on meille tulleet sillä lailla, että vaimoani oli pyydetty muuttoavuksi eräälle ystävättärelleen. Sehän tarkoitti myös sitä, että hän oli luvannut minutkin sohvankantajaksi. Viimeisenä tehtävänä tyhjennettiin autotallia ja siellä oli kolme potkuria, jotka pitäisi viedä kierrätyskeskukseen. Minähän siitä aivan järkytyin, että ei nyt ehjiä potkureita minnekään roskikseen viedä. Niinpä otin ne meille. Potkureilla ei ole ajettu metriäkään, vaan ne ovat olleet tiellä koko ajan meidän autotallissa. Odottamassa sopivaa hetkeä. Nyt se hetki on. Otan potkurit mukaan ja potkuttelen siellä yhdessä vaimoni kanssa. Siitä vaimoni ystävättären muutosta on varmaan jo neljä vuotta aikaa. Aika tavaran kaupitsee.
Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja lähden pakkaamaan. Nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti