Tiistaiaamu alkoi pakettiauton pakkaamisella. Meillä on sellainen vuoden 93 mallinen Transportteri, jolla on ajettu jo 630 000 kilometriä. Se lastattiin täyteen Ruotsiin menevää tavaraa ja kolmen maissa käytiin vanhempieni luona lähtökahvilla ja sitten ei muuta kuin menoksi. Pimeän tullessa näkyvyys maantiellä heikkeni kovasti ja märkä tie imi valot kokonaan. Todella raskasta oli ajaa Turkuun, mutta määräaikaan mennessä kuitenkin ehdittiin.
Laivalla heitimme repun hyttiin ja lähdimme buffetpöytään syömään. Laivalla oli todella vähän väkeä, mutta ravintolaan mennessä saimme pöydännumeron. Kuinka ollakaan sen pöydän jakoi meidän kanssamme kaksi puheliasta miestä. Jotenkin ei oltu aivan samalla aaltopituudella ja miehet höpöttelivät koko ajan kaikenlaista. On kuin olisi näytelmässä ollut. Ehkä kohtalo ohjasi meille jotain poikkeavaa ohjelmaa. Ruoka oli erittäin hyvää ja söimme hitaasti mutta varmasti. Ruuan jälkeen kävimme yhdellä lasillisella ja samalla kuunnteltiin Puolalaista trubaduuria, joka soitti ja lauloi todella hyvin. Sitten hyttiin nukkumaan.
Meille oli vähän epäselvää, moneltako laiva on Tukholmassa. Laitoimme illalla kellon herättämään arvelemaamme aikaan, jolloin ehtisimme käydä myös aamupalalla. Heräsimme jo ennen kellon soittoa ja menimme aamiaiselle. Kun lautaselle oli lastattu ruokaa ja menimme pöytään, niin silloin laiva tuli jo satamaan. Kuulutus myös kertoi, että autonkuljettajien pitää välittömästi mennä autokannelle. Hotkaistiin ruuat, mutta esim. kahvia ei ehditty juoda ollenkaan. Haimme repun ja muut kamat hytistä ja menimme autolle. Kun istuimme autossa niin herätyskello alkoi soida ja hetki sen jälkeen ajoimme laivasta ulos. Jos olisimme nukkuneet kellon soittoon, niin tarina olisi vielä kaoottisempi. Nyt riennän töihin tuonne hallin puolelle, mutta jatkan jossakin välissä tätä Tukholmaraporttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti