Eilinen aamu ei mennyt ihan, niin kuin suunnittelin. Jotenkin siinä lähdössä on aina kaikenlaista hermostuttavaa hässäkkää. Pääsin kitenkin matkaan 11.20. Ajelin ensimmäiset 100 kilometriä ja viimeiset 150 kilometriä radiohiljaisuudessa. Jos radio on koko ajan päällä, niin ajatukset kulkevat vähän liikaa miten sattuu. Toki on välillä hyviäkin juttuja, mutta kanavapujotellen huomaa, että aikalailla suuri osa ns. radio-ohjelmista on aikalailla ala-arvoista löpinää. On vähän niin kuin vahingossa kuuntelisi teinien lörpöttelyä.
Yksinäisyys ei nyt ihan heti alkuun mene täysin putkeen. Hiihtolomasesongista johtuen vietän retriittiä yhdessä vaimoni, kahden veljeni, valjeni vaimon ja kolmen koiran kanssa. Onhan niitä joukkoretriittejäkin, joten miksipä tämä homma ei toimisi näinkin. Olemme kyllä jakaantuneet ja yksi veljistäni on kahden koiran kanssa siellä erakkomajallani Venäjän rajalla ja me muut täällä varustellummalla mökillä. Kello on 8.00 ja olen täällä tuvassa yksin koirani kanssa. Veljeni lähtee hoitamaan yhden työasian nyt aamupäivällä kirkonkylän keskustassa. Hänelle tulee joka hiihtoloma pyyntö tulla käymään eräässä firmassa, koska: "sinähän muutenkin olet täällä päin". Vaikea ehkä sanoa ei, mutta minusta olisi hiukan ärsyttävää, jos viikon loma joka vuosi keskeytyisi ja aivot pitäisi laittaa työasentoon vaikkakin vain muutamaksi tunniksi. Tätä tapahtunutta häiriötä täytyy hoitaa kokouksen jälkeen joko hiihto- tai jänispassiterapialla. Jänispassissa olo on todella hyvä terapiamuoto. Siinähän seisotaan paikallaan muutamia tunteja kerrallaa ja kuunnellaan koiran ääntelyä metsässä. Tänään minä olen luvannut olla koirana eli hiihdellä metsässä jäniksen jälkiä seuraten. Siitä sitten jänis lähtee surman suuhun, eli passimiesten eteen. Todennäköisyys että tänään saadaan jänis on kyllä aikalailla pieni. Metsästyksessä ei olekaan aina tarkoitus saada sitä jänistä vaan koiralle hiki ja passimiehille kylmät varpaat ja puhdas sielu.
Normaalioloissa kirjoittaisin tänne, että pakkasta on nyt aamulla -26 ja ajattelisin, että etelässä lukijat ajattelisivat että onpa siellä kylmää. Nyt kaikki on tottuneet koko suomessa näihin lukemiin, joten sekin pullistelu menee pieleen. Toinen juttu on, että täällä on lunta vähemmän kuin esimerkiksi Helsingissä.
Kohta lähden tuonne ulos ja alan irrottelemaan moottorikelkkoja syväjäästä. Jos saan kelkan käyntiin, niin ajelen tuohon viereiselle harjulle latu-uran. Mukava korkea harju kahden järven välillä. Siellä hiihdellessä on lepo parhaimmillaan. Nyt lähden etsimään anorakkiani komeroista. Anorakki on muuten loistava vanha keksintö. Etupussissa saa kuljetettua varapipot ja kamerat ja kännykät. Anorakki päällä myös saa hiihdellä ihan rauhallisesti yleisemmälläkin ladulla. Vedäppä päälle hiihtotrikoon, niin pakko painaa lujaa mummojen ohi.
Tunnustus: Ostin eilen tulomatkalla vaatteita. Hyvin alkoi tämä en osta vaatteita tänä vuonna kampanjani. Nyt selitykset perään. Ostin Reinot yöllisiä vessakäyntejä varten. Kuten kerroin aikaisemmin, niin pikkumökillä on ulkohuussi. Toinen hankinta oli nahkarukkaset. Siis sellaiset rumat rukkaset joiden sisälle voi laittaa lisälämmittimiksi vaikka lapaset. Ilman näitäkin olisin toki selvinnyt, mutta tuli ostovimma ja kun sattui kohdalle ja kun sain halvalla. Reinot olivat kakkoslaatua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti