Tänään olen ollut koko päivän koulutuksessa. Minut valittiin joku aika sitten luottamustehtävään ja sen vuoksi olin koulun penkillä aamu yhdeksästä puoli neljään. Ihmisiä oli tungettu samaan tilaan 80-100. Istuttiin kuin sillit suolassa. Luennoitsija oli hyvä ja opin paljon kaikenlaista. Välillä kyllä uni meinasi voittaa ja välillä ajatus karkaili jo yksinäisyyteen. Ajattelin, että vielä muutama päivä ja ei tarvitse istuskella ihmispaljoudessa.
Mikähän tässä ihmiskunnassa muuten on, että kaikki haluaa mennä samaan kasaan. Kuin muurahaiset samassa keossa. Suomessakin maalta muutetaan kaupunkiin. Kaupungista suurempaan kaupunkiin. Olen käynyt kolmessa yli 10 miljoonan asukkaan kaupungissa ja muutamassa muussa parin miljoonan kaupungissa. Ihmisiä muuttaa viikottain näihin jättiläisiin suomalaisen kirkonkylällisen verran. Kaupungin laidalle muotoutuu slummeja. Jätteet haisee ja ruuasta kamppaillaan. Tavaraa kaupataan ja jos ei tavaraa ole, niin sitten myydään itseä, tyttäriä ja poikia. Kaikki maailman ihmiset mahtuisivat Inarinjärven jäälle. Jos ihmiset jakaantuisivat hiukan tasaisemmin tänne pallolle, niin onnellisuus varmastikin lisääntyisi. Tai en minä tiedä. Todennäköisestihän nämä ihmiset ovat onnellisia saadessaan asua muurahaispesässä. Minulla olisi nyt siis mahdollisuus lähteä viettämään aikaa joko johonkin suureen kaupunkiin tai sitten lumiseen kylmään pimeään metsään. Valintani on tämä metsä. Tuleekohan jossakin vaiheessa kaipaus ihmisvilinään? Karkaanko salaa jonnekin laskettelukeskukseen. Hiippailenko ruuhka-aikaan paikallisessa kaupassa ja nautiskelen jonossa olemisesta. Ehkä menen paikallisen koulun juhlasaliin kun siellä on maalaisliiton vaalitilaisuus. Sekin mahdollisuus on onneksi olemassa.
Alkuviikko meneekin työasioiden järjestelemiseen. Laitanko sähköpostin lomavastaajaan: "Olen siirtynyt määräaikaiseksi erakoksi. Palaan 1.4 takaisin ihmisten ilmoille." 1.4 on muuten Aprillipäivä, joten paluukinhan saattaa olla aprillipila. Vai laitanko vain tylsästi: " Olen lomautettuna 1.4. saakka."
Määräaikainen erakko. Se kuulostaa hyvältä.
Nyt sain juuri tyttäreltäni puhelun. Lähdetään kymmenen minuutin päästä teatteriin. Ei muuta kuin menoksi. Pitää muuten joskus muistaa kirjoittaa aikavarkaista. Kuinka helposti me kaikki varastelemme toistemme aikaa. Todella helposti. Ja taas iski muuten kiire... kiire... kiire.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti