Eräkämpällä taas. Minun piti jo eilen illalla tulla tänne, mutta jäinkin eläinlääkärireissulta yöjalkaan järvimökille vaimoni seuraksi. Kohta lähden riistaa hiukan ruokkimaan ja jälkiä katsastelemaan.
Toin mukanani kirkolta korjattavana olleen pakittoman kelkan. Saman kelkan siis, joka jäi silloin sinne suolle. Korjaus on kestänyt pitkään, kun ensimmäisen korjauksen jälkeen tämä murheenkryyni hyytyi jo korjaamon pihalle eikä suostunut käynnistymään. Edes perävalotakuu ei siis kerennyt tulla voimaan. Eilen se lähti korjaamon kylmässä hallissa ensimmäisellä vetäisyllä käyntiin.
Pakittoman kelkan saaminen pois kärrystä vaatii hiukan kekseliäisyyttä. Ajoin kärrin perän liiterin eteen ja sidoin kelkan perästään liiterin ovenkarmiin kiinni. Avasin perälavan ja kallistin kärryä. Kaikki oli siis kunnossa ja hyppäsin vanhaan neliveto volkkariin. Lähdin hitaasti ajamaan eteenpäin ja naru kiristyi. Viimein auto meinasi hyytyä. Lisäsin vain kaasua ja hyökkyytin oikein kunnolla. Kuului melkoinen rysähdys ja kolinaa pitkän aikaa. Nousin hitaasti autosta ja menin katsomaan. Voi perhanan perhana. Olin unohtanut avata kelkan etuosan kiinnitysliinat. Koko liiterin pää oli kaatunut. On tässä Volkkarissa kyllä hirveen hyvä ja vahva moottori näin vanhaksi autoksi.
No jos ihan tarkkoja ollaan, niin tuo kertomus on aivan mielikuvitukseni tuotetta. Tullessa toki mietin alaslaskustrategiaa ja silloin tämän tyyppinen tarina tuli päähän. Oikeasti se lähti alas ilman liiteriin sitomistakin. Totta tuossa on se, että Volkkari on oikeasti väkevä ja vahva vaikka sillä on ajettu jo 637 000 kilometriä. Sillä pääsee loistavasti umpeen tuiskunneilla teillä.
No höh. Mää jo ajattelin, että olipa iskä tyhmä. :D
VastaaPoistaHei jos haluat uutta musaa kuunneltavaksi niin mun blogin uusimmassa postauksessa on pari aika todella hyvää kipaletta! Älä välitä ensimmäisen biisin alkuräimeestä se kevenee aika mahtavasti kertsiä kohden. Huisia!