Illansuussa siirryin eräkämpälle. Siivosin ensin järvimökin, koska sinne tulee veljeni vaimo, tytär ja tämän ystävätär. Veli on täällä eräkämpällä jakamassa erakkoutta.
Tullessani söin veljeni tekemää teerivatkulia puikulaperunoiden kanssa. Kyllä oli hyvää ja todellista luomu- ja lähiruokaa. Teeri on viime syksynä ammuttu tuosta kilometrin päästä. Perunat on kasvatettu täällä pohjoisessa. Toivottavasti niitä ei kuitenkaan ole ensin kuskattu jonnekin vantaalle, josta ne sitten olisi tuotu tänne paikalliseen S-markettiin. Sellaistakin tapahtuu monen tuotteen kohdalla.
Herkuttelun jälkeen lähdimme kelkoilla tiedustelemaan uusia ensi kaudeksi vuokraamiamme metsästymaita. Samalla myös poljimme uria riistanruuan viemistä varten. Meillä on suolla viisi ruokinta-automaattia eläimiä varten. Kanalinnut eivät niitä viime talvena hirveän hyvin löytäneet, mutta pikkulinnut elivät paratiisissä. Syötettiin heille 600 kiloa jyviä ja porot vielä kaapivat viimeiset. Tarkoitus on ensi viikolla täyttää säiliöt ja parannella jyvien saantia eli viritetään automaatteja.
Pidimme pienen tauon laavulla ja siitä sitten uudempi kelkka, jolla on ollut käynnistymisvaikeuksia lähti yllättäen käyntiin ensimmäisellä vedolla. Ajelin edellä pari sataa metriä ja vilkaisin taaksepäin, minne se veljeni oikein jäi. Kääntyessäni painoin vahingossa sammutusnappia ja kelkka pysähtyi. Nauratti hölmöyteni. Odottelin velipojan saapumista. Hän sanoi, perävalot ei pala. Sanoin, että kelkka sammui. Yritettiin kaikin keinoin saada moottoria käyntiin, mutta yli puolen tunnin yrittämisen jälkeenkään se ei startannut. Sinne jäi. Palataan aamulla yrittämään uudelleen. Ensimmäinen kerta kun kelkka jää maastoon. Onneksi olimme liikenteessä kahden kelkan taktiikalla. On aina puhuttu, että joskus voi käydä näin. Nyt kävi. Maanantaina on pakko viedä laite huoltoon ammattilaisen katsottavaksi. Joillakin keleillä erämaassa on oikeasti todella vaarallista jos sieltä ei pääse pois. Meillä on kyllä mukana lumikengät, mutta silti raskas voi olla taival korveta pois. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Taisin tuossa edellä keksiä uuden verbin. Korveta tarkoittaa korvesta pois tulemista.
Oli jo pimeää saapuessamme kämpille. Veljeni sytytti saunaan tulet ja kohta mennään saunomaan. Vaimo ja tytär lähtivät etelää kohti. Vaimo tulee takaisin ensi viikonloppuna. Sitten jatkamme erakoitumista kahdestaan. Ehkä välillä toinen toisella mökillä. Kieltämättä tämä ensimmäinen viikko ei ole ollut ollenkaan erakkomeininkiä. Olen ollut jopa tosi aktiivinen. Onkohan minulla joku adhd vai miksi ei voi olla ihan paikallaan. Haluaisin kirjoittaa joku päivä blogin jonka otsikko olisi: Tänään en ole tehnyt mitään. Blogin sisältö olisi: Tänään en ole tehnyt mitään. Uskokaa tai älkää. Minulla on jo vähän paniikki, kun enää ei ole jäljellä kuin 26 kokonaista erakkopäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti